Kapitalisti tarvitsee työttömyyttä
Mikko Korhonen – 19.04.2010Suomen työttömyys on vakiintunut 10 prosentin tietämiin ja nuorisotyöttömyyden odotetaan tänä vuonna nousevan 24 prosenttiin. Poliitikkojen puheissa tilanne on huolestuttava ja mittaviin toimiin tullaan ryhtymään. Puheiden kanssa ristiriidassa on hallituksen ja työnantajajärjestöjen päällimmäinen huolenaihe, "työvoiman saatavuuden edistäminen".
Puhetta on ollut muun muassa eläkepommista, vanhusten työurien pidentämisestä ja nuorten työllistämisestä yritysten palkkatuella. Käytännössä kuitenkin työvoiman saatavuuden edistäminen merkitsee elinkeinoelämälle riittävän suuren työttömien vara-armeijan ylläpitämistä ja työttömien, opiskelijoiden ja eläkeläisten etuuksien pitämistä mahdollisimman alhaisella tasolla. Näin kilpailu työpaikoista kovenee ja töistä on vaikea kieltäytyä huonoillakin työehdoilla.
Työnantajien ja työntekijöiden edut ovat vastakkaiset. Mitä lähempänä täystyöllisyyttä ollaan, sitä vahvemmassa asemassa ammattiliitot ovat vaatimaan korkeampia palkkoja ja parempaa irtisanomissuojaa, ja sitä enemmän työväenluokalla on poliittista valtaa.
Vastaavasti kun työttömyysaste on riittävän korkea, ammattiliitot ovat heikkoja ja työnantajat vahvoilla. Tämän seurauksena palkkataso alenee, työlainsäädäntö heikkenee ja työttömien lisäksi myös palkkaa saava työväenluokka joutuu elämään taloudellisessa epävarmuudessa. Työntekijä tai ison yrityksen palkkaama pienyrittäjä on tällöin helposti korvattavissa.
|
| Nuorisotyöttömyyden odotetaan tänä vuonna nousevan 24 prosenttiin. / Veikko Koivusalo |
Vain työläiset itse voivat parantaa asemaansa
Porvarien työllistämistoimet eivät puutu työttömyyden ongelmaan. Ne ovat todellisuudessa tukea työnantajille. Ne eivät merkittävässä määrin lisää työpaikkoja ja niiden avulla työttömät pidetään kontrollissa ja epävarmuudessa.
Työllistämistuilla, palkkatuilla ja muilla toimenpiteillä maksetaan joko osa työntekijän palkasta tai vähäinen korvaus työstä, jota työtön tekee yritykselle tai vaikkapa yhdistykselle. Samalla tavoin ammatillinen koulutus on suunnattu luomaan osaavaa työvoimaa yrityksille yhteiskunnan laskuun ja työllistämisen nimissä.
Teollinen ja teknologinen kehitys mahdollistaa työmäärän vähentämisen, elämänlaadun parantamisen ja vapaa-ajan lisäämisen. Työttömyyttä olisi mahdollista vähentää, jopa kokonaan poistaa jakamalla työtä useammalle. Pienempi työmäärä ja lyhyempi viikkotyöaika ei tarkoita, että ansiotason tarvitsisi silti laskea. Miksei teknologinen kehitys johda työajan lyhenemiseen?
Työllisyydessä ja työttömyyden torjunnassa on kyse luokkaristiriidasta ja luokkataistelusta. Työttömyyttä ei torjuta nykyisen oikeistovallan oloissa. Vallan painopisteen olisi siirryttävä työnantajilta työläisille, eikä elinkeinoelämä luovu vallastaan vapaaehtoisesti.
Työttömyys ja pätkätyöt ovat koko työväestön yhteinen ongelma. Ne heikentävät lisääntyessään koko työväenluokan asemaa. Ainoastaan yhtenäinen ammattiyhdistysliike voi taistella työttömyyttä vastaan työntekijän eduksi. Tämä tapahtuu vasta kun liitot pystyvät yhteistyössä ottamaan tavoitteekseen nykyistä laajemman yhteiskunnallisen muutoksen.
Teksti on julkaistu .KOM-liitteessä (TA 14/2010)
Keskustelua
Työttömyys on kurjaa kaikille, työttömille se tuo epävarmuutta elämään ja muille lisäkustannuksia. Taloudellisesti tuskin voidaan pitää yllä täystyöllisyyttä, ei sen vuoksi jotta tarvitaan reserviä vaan koska taloudellisesti kannattavaa työtä ei ole kaikille. Meillä kolmas sektori antaa ajankulutyötä jos sitä kaipaa.
Aikoinaan kun ostin uuden rivitaloasunnon -79 johon muutin -80 niin viimeistelytyöt jäivät ulkoasun osalta roikkumaan. Huomautin tästä rakentajan edustajalle olettaen ettei se ainakaan työvoimasta olle kiinni kun jatkuvasti toitotettiin työttömistä rakennusmiehistä. Hän vastasi suurin piirtein seuraavasti, olemme moneen kertaan haravoineet kortistossa olevia eikä sieltä löydy henkilöitä joita voisi palkata työhön. Työttömyyteen lienee siis muitakin syitä kuin reservin pito tai porvarillisten v..tuilu.
Työttömien omalla vastuulla on työkunnon ylläpito jotta on valmis kun tilanne tulee eteen, muutoin laitostunut henkilö tippuu toisen luokan kansalaiseksi.
Ammattiliitot saattavat olla paikallaan mutta eivät lisänne työllisyyttä, työllisyyttä lisää ainoastaan kannattava työ. Kannattavaa työtä on teollisuus jonka tuotteita viedään ulos maasta katteelliseen hintaan.
Globalisaatio tulee laskemaan meidän ansioitamme, ajan mittaan elintaso tulee yhtäläistymään maailmassa, meidän tasoamme ei ole varaa viedä koko maailmaan. Meidän on sopeuduttava tai hävittävä maailmasta. Olemme nykyajan dinoja.
Miksei työn tehostuminen ja koneellistuminen ole vaikuttanut työaikaan? Outo kysymys työväenliikkeeseen vetoavalta taholta, vastaus on yksinkertainen, tuottavuuden nousu on haluttu palkan lisiin eikä työajan lyhennyksiin. Kun pidetään tuntipalkat ennallaan, eli palkka suoriteyksikköä kohden, niin mikään ei estä lyhentämästä työviikkoa. Kun tarpeeksi moni lyhentää niin uusi työpaikka avautuu. Kokonaisansion pitäminen samana lyhyemmällä työviikolla on kumma unelma nyt kun työvaltainen työ on muutoinkin siirtymässä halvan työvoiman maihin.
Niko, minusta Mikko Korhosen ajatus on tärkeä. 8-tuntinen työpäivä on 90 v vanha keksintö, vanhempi kuin putkiradio tai TV. 40 h työviikko tuli käyttöön jo 42 vuotta sitten.
Miksi 40 h työviikko olisi tieteen viimeinen sana? 6 h työpäivä antaa mahdollisuuden pitää virastot yms auki klo 8-20, samoin erikoiskaupat ja muut. Silloin viikonloppua ei tarvitsisikaan käyttää asioiden hoitoon tai välttämättömiin (saati turhiin) ostoksiin, vaan lepoon ja virkistykseen. Ihmisten työ on nykyään "tietointensiivistä", se kuluttaa paitsi luovuutta, myös selkää, niskaa ja harteita. Sen tuottavuus luultavasti kasvaisi, jos päivät olisivat lyhyempiä ja vapaa-aikana olisi voimia lukea, harrastaa kulttuuria, ulkoilla, tutustua lapsiinsa...
"Miksei teknologinen kehitys johda työajan lyhenemiseen?", kysytään kirjoituksessa. Hyvä kysymys, vaikka mielestänäni työaikaa on lyhennetty monenkin kohdalla, jopa niin ettei sitä ole ollenkaan. Työttömyys on yksi tapa lyhentää työaikaa ja pitää samalla työvoimareserviä painostamassa työntekijöitä, kuten kirjoituksessa osoitetaan.
Teknologian kehityksen pitäisi tosiaan vapauttaa meitä pakkotyöstä, eikä sitoa entistä tiiviimpään ja kiireisempään työelämään. Nykyään ihmiset ovat aivan tiltissä työviikon jälkeen tai väsyvät henkisesti kytätessään pätkätöitä. Harvat jaksavat kiinnostua toiminnasta vaikkapa ay-liikkeessä, jolla asioihin saisi parannusta.
Nikon kommenttia en suoraan sanoen tajunnut ollenkaan.
Työttömyyden poistaminen on kapitalismin oloissa mahdoton tehtävä. Työn vara-armeija on tehokas keino painostaa työssäolevia työläisiä palkka- ja työehtojen heikennyksiin.Tässähän esimerkiksi elintarviketyöläisten taistelussa.
Joukkotyöttömyyden oloissa kapitalistien on helppo vaatia työssäolevia tekemään 10-tunnin työpäivää ja 6-päivän työviikkoa ilman ylityökorvauksia. Jos työpaikkakohtaiset työaikajärjestelyt hyväksytään, kapitalismin oloissa on selvää kuka joutuu joustamaan. On tärkeää torjua tällaiset suunnitelmat. Muuten niistä tulee yleinen käytäntö työelämässä.
Kirsti Era kirjoittaa hyvin, että 40 tuntinen työviikko ei viimeinen tieteen sana. 40- tuntista työviikkoa eivät ole kapitalistit antaneet aikanaan hyvää hyvyyttään, vaan sekin työläisten taistelun tulos! 30 tuntista työviikkoakaan ei tulla saamaan taistelutta. ja työajan lyhentäminen on tapahduttava ansiotasoa alentamatta. Silloin sillä voidaan muuttaa vääristynyttä tulonjakoa edes vähän työväenluokan hyväksi! Kaikki vappumarsseille lakko-oikeuden ja uuden pidemmän työaikamallin torjumisen puolesta!
"Globalisaatio tulee laskemaan meidän ansioitamme, ajan mittaan elintaso tulee yhtäläistymään maailmassa, meidän tasoamme ei ole varaa viedä koko maailmaan. Meidän on sopeuduttava tai hävittävä maailmasta. Olemme nykyajan dinoja." Paikkansa pitävä havainto "Työeläkeläiseltä"
Tällä hetkellä pieni vähemmistö kuluttaa suurimman osan maailmanresursseista, semmoinen ei voi jatkua pitemmän päälle.
On tuhannen taalan kysymys pystyykö kapitalismi ratkaisemaan tämän ongelman. Kapitalismi kun vaatii jatkuvaa talouden kasvua voittojen kasvattamiseksi ja senvuoksi edistetään kaikintavoin rikkaiden kerskakulutusta. Meille köyhemmille poloisille tuotetaan entistä enemmän kertakäyttötavaraa, esimerkiksi kodinkoneet ja eloktroniikka. Se on järjetöntä ympäristön kannalta, mutta tuottaa voittoa pääomalla.
Muistaakseni on tutkimuksia, joiden mukaan ihmisten onnellisuus ei ole lisääntynyt kehittyneissä länsimaissa enää 70-luvun jälkeen tavarapaljouden keskellä. Mutta kapitalismi tarvitsee meidän kulutusriippuvuuttamme.
Samaan aikaan pitäisi pystyä ratkaisemaan myös kasvavan köyhyyden ongelma, mikä on seurausta tuloerojen kasvusta.
Kansantaloustiede tuntee nämä ilmiöt vanhastaan
1) Mitä korkeampi työttömyys, sitä paremmin sijoitettava pääoma tuottaa.
2) Mitä korkeampi työttömyys, sitä pienempi inflaatio ja sitä paremmin markkinoilla liikkuva raha tuottaa.
3) Mitä korkeampi työttömyys, sitä matalampi palkkataso jne.
Työttömyys on tietyissä rajoissa vapaasti valittavissa oleva suure. Se ei tule siis puun takaa, vaan takana on aina laskelmien (ekonometriset mallit) tuella tehtyjä päätöksiä.
Tyättömyysaste on Suomessa valittu laskelmin jo 1950-luvulta saakka. Se, mikä "paha" ja "hyvä" valitaan, riippuu yhäti poliittisista voimasuhteista.
Nykyisin valitaan työttämyys ja palkkojen lasku. Työttömyys etenkin tarjoillaan kuitenkin "onnettomuutena" tai kuten Soininvaara, työttömän heikkolahjaisuuden tuottamana olosuhteena.
Pätkätyöt ovat seurausta tehokkuuden vaatimuksesta. Muistamme sosialistimaiden työtehon. Kauppaan tuli Moskovassa leipää ja maitoa aamukuudelta ja kahdeksaan mennessä oli kaikki myyty. Kahden tunnin työrupeamasta saatiin niukka 8 tunnin palkka. Nykyään palkka maksetaan tehdystä työstä eikä kuten vaikkapa Unkarissa,jossa rautakaupan myyjillä ei ollut muuta puuhaa kuin shakin tai kortin peluu.Hyllyt olivat tyhjiä,kuten nykyään Kuubassa jossa ei
taida rautakauppoja olla. Lamput ja proput pihistetään työpaikan varastosta. Siivoustöitä hinnoitellaan
tehdyn työn perusteella ei suinkaan käytetyn ajan. Monet työt eivät asetu ahtaaseen 8 tunnin työpäivään.
Työttömyys on osin seurausta suomalaisen kapitaalin paosta maasta sen etsiessä halvempien tuotantokustannuksien maita, joissa myös markkinat ovat lähempänä.
Eiköhän ammattiyhdistysliike ole osasyyllinen tähän ilmiöön.
Espanjassa on 4 miljoonaa siirtolaista
3 miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa ja
4,5 miljoonaa työtöntä. Pienemmässä muodossa samat luvut suhteellisesti sopivat maamme oloihin.
Haikailu lyhemmästä työviikosta (ja korkeasta ansiotasosta) taitaa olla haikailua globaalissa taloudessa.
Kiinalainen rakennusmies saa 100-220 euroa/kk Hangzhoussa. Teollisuustyöläisen palkka 150 e/kk Tianjingissä (Hebein maakunta) ja 120 e/kk Hohhotissa (sisämogolia). Työviikko on usen 6 päiväinen, joskus jopa 7 päiväinen. Työvuorot ovat 8-12 tuntisia.
Toisaalta työn tuottavuus (ei vielä) ole samalla tasolla kuin suomessa. Näiden kustannusten kanssa me kilpailemme globaaleilla markkinoilla.
Meillä ei olisi huolta huomisesta, jos saisimme kiinalaisten palkat kymmenkertaistettua.
Tai toisaalta jos saisimme kiinan yuanin arvon kummenkertaistettua euroon nähden, vetäisi meidän vienti kuin parhaina -90 luvun vuosina.
Muussa tapauksessa meille jää ainoaksi mahdollisuudeksemme sopeuttaa palkkamme ja työaikamme kiinalaiselle tasolle tai poistua globaaleista markkinoilta.
Ja demarit myös sekä työssä olevia. Ei ole SAK:ta ilman työttömiä ja työssäolevia.
Pieni kommenttiohje
- Kommentit mieluiten omalla nimellä.
- Maksimipituus on 2000 merkkiä.
- Kommentti tulee näkyviin heti kun toimitus sen vahvistaa.
- Toimitus pitää roskapostit poissa keskustelusta.
Suurten toiveiden ehkäisypilleri
8.9. 2010 – Lena Huldén
Työnantajat työsuojelua vastaan
26.8. 2010 – Tapio Siirilä
Suomen tie Natsi-Saksan rinnalle 1940 (osa 1)
20.8. 2010 – Erkki Susi
Öljyn ja kapitalismin vuosisadan rakkaustarina
18.8. 2010 – Tiina Sandberg
Luokkaristiriitojen paluu politiikan keskiöön
11.8. 2010 – Marko Korvela
Poliittinen vasemmisto ja eräs Troijan hevonen
5.8. 2010 – Risto Salo
Rahakoneet laulavat uutta kapitalismin kriisiä
22.6. 2010 – Marko Korvela
Talous ei saa olla itseisarvo
27.5. 2010 – Marko Korvela
Kapitalisti tarvitsee työttömyyttä
19.4. 2010 – Mikko Korhonen
SKP:n päälinjan vaiheet ja uudet haasteet
26.3. 2010 – Erkki Susi
Perusteita keskusteluun maahanmuutosta
10.3. 2010 – Tiina Sandberg
Työntekijän asema uhattuna
1.3. 2010 – Marko Korvela
Ristiriidat luovat mahdollisuuksia kapitalismin ylittämiseen
23.2. 2010 – Marko Korvela
Yhteistyöllä yhteisten tavoitteiden puolesta
1.2. 2010 – Marko Korvela
Uudenlaisen taloudellisen kehityksen malli
16.1. 2010 – Marko Korvela
Rauha on ihmiskunnan ja ympäristön elinehto
15.1. 2010 – Jouko Jokisalo
Marx ja maailmanmarkkinoiden rajuilma
4.1. 2010 – Marko Korvela
Millaiseen sosialismiin ja miten?
1.1. 2010 – Yrjö Hakanen
Lenin donkkaa tykimmin!
4.12. 2009 – Marko Korvela
"Pienempi työmäärä ja lyhyempi viikkotyöaika ei tarkoita, että ansiotason tarvitsisi silti laskea. Miksei teknologinen kehitys johda työajan lyhenemiseen?"
Voisit koittaa itse perustaa tuhannen hengen tehtaan ja kokeilla teoriaasi käytännössä.