Eroon veroparatiiseista

Veroparatiisista tulee ensimmäisenä mieleen jokin kaukainen Tyynenmeren saari, mutta löytyy näitä kansainvälisiä vitsauksia lähempääkin.

Veroparatiisiksi kutsutaan paikkaa, joka pyrkii houkuttelemaan liiketoimintaa tarjoamalla poliittisesti vakaat puitteet ja sellaiset rakenteet, jotka helpottavat henkilöiden tai yhteisöiden mahdollisuuksia kiertää toisten oikeudenkäyttöalueiden (kuten valtioiden) sääntöjä ja lakeja.

Laskutavasta riippuen veroparatiiseja on maailmassa ainakin 70. Caymansaarten ja Englannin kanaalin pikkusaarten kaltaisten paikkojen lisäksi veroparatiiseiksi luokitellaan muun muassa Sveitsi, Luxemburg, Lontoon City sekä Hollanti.

Arviolta yli puolet maailmankaupasta ja kaikesta pankkivarallisuudesta kulkee veroparatiisien kautta – myös noin kolmannes monikansallisten yritysten suorista sijoituksista. Kyse ei siis ole mistään pikkuasiasta.

Brittiläinen tutkiva talousjournalisti Nicholas Shaxson toteaa, että veroparatiisit vaikuttavat kaikkiin maailman ihmisiin asuinpaikasta riippumatta.

– Veroparatiisijärjestelmä toimii lähelläsi. Se heikentää valitsemaasi hallitusta ja eduskuntaa, supistaa veropohjaa ja korruptoi poliitikkoja. Se pitää yllä valtavaa rikollista talousjärjestelmää ja synnyttää uuden yritys- ja rahavallan aristokratian, joka ei ole tilivelvollinen kenellekään, kuvaa Shaxson.

Kymmenen kohdan ohjelma

Nicholas Shaxson korostaa, ettei veroparatiiseja saada kuriin vain kansallista pankkilainsäädäntöä tehostamalla: tarvitaan maailmanlaajuisen finanssijärjestelmän muuttamista. Hän esittää kymmenen kohdan ohjelmaa, jolla palautetaan finanssipääoman valtaa takaisin kansalle.

Kohta 1: Avoimuutta on lisättävä. Monikansalliset yritykset on velvoitettava maakohtaiseen kirjanpitoon ja kertomaan julkisesti, mitä ne kussakin maassa tekevät. Lisäksi eri maiden hallitusten tulee kerätä ja vaihtaa keskenään tietoa kansalaistensa tuloista ja varallisuudesta.

Kohta 2: On ajateltava kehittyvien maiden asemaa. Jokaista kehitysapuna maksettua dollaria kohti kymmenen dollaria virtaa kehitysmaista ulos. Siten kehittyvien maiden verotusjärjestelmän kehittäminen on parasta kehitysapua. Monikansallisten yritysten verohuojennuspolitiikasta on päästävä eroon.

Kohta 3: Britannian veroparatiisiverkosto on saatava kuriin. Iso-Britannian ja erityisesti Lontoon Cityn finanssikeskittymän ympärille kehkeytyvä veroparatiisiverkosto on maailman laajin. Kyseessä on siirtomaaimperiumia muistuttava talousjärjestelmä, joka hyödyttää kehittyvien maiden korruptoitunutta eliittiä.

Kohta 4: Tarvitaan verouudistuksia, jotka estävät verojen välttelyn paratiisien kautta. Esimerkiksi maan arvon verottaminen on tehokkaampaa kuin kiinteistöverotus. Kiinteistön omistajuus voidaan siirtää veroparatiisiyhtiölle, mutta konkreettisella tontilla seisovaa rakennusta ei.

Kohta 5: Vahva johtajuus ja esimerkillisyys takaisin politiikkaan. Kansan valitsemien poliitikoiden on lopetettava pokkurointi finanssimarkkinoiden ja luottoluokittajien edessä. Aivan liian usein hallitukset antavat periksi, kun yritykset uhkaavat poistua maasta liian tiukan verotuksen tai sääntelyn vuoksi.

Kohta 6: Veroparatiisipalveluja tarjoavat välikädet ja niiden asiakkaat on pantava kuriin. Eri maissa toimivat pankit, kirjanpitäjät ja asianajajat syyllistyvät veroparatiisipalvelujen käytön helpottamiseen. Monet tahot tarjoavat suoraan asiakkailleen veroparatiisipalveluja. Myös monikansallisia yrityksiä on painostettava luopumaan veroparatiisikytköksistä.

Kohta 7: Koko rahoitussektori on uudistettava. Tietoa veroparatiisien todellisesta luonteesta on levitettävä toimittajille ja poliitikoille. Laaditaan musta lista valtioista, jotka ovat veroparatiiseja.

Kohta 8: Yritykset on pakotettava ottamaan vakavasti yhteiskuntavastuunsa. Yhteiskunnat tarjoavat yritystoiminnalle mittavia etuoikeuksia ja tukia. Vähintä mitä yritykset voivat tehdä vastavuoroisesti, on toiminnan avoimuus ja verojen maksaminen.

Kohta 9: Korruptio on ymmärrettävä nykyistä laajemmin. Korruptiossa on kyse sisäpiiriläisistä, jotka salassa ja ilman rangaistusta ajavat omaa etuaan yhteisen hyvinvoinnin kustannuksella. Samalla luottamus yleistä etua ylläpitäviin sääntöihin ja järjestelmiin rapautuu. Köyhyys ja epätasa-arvo lisääntyvät, kun sisäpiiriläisten asema vankistuu.

Kohta 10: Muutetaan puhumisen ja asennoitumisen kulttuuri. Toimittajien ja poliitikkojen on lopetettava väärinkäytöksillä rikastuneiden ja veroparatiiseja hyödyntävien ihmisten hännystely. Ei ihailla mediamoguli Richard Bransonin, Rupert Murdochin tai U2-yhtyeen Bonon kaltaisia tyyppejä, jotka puhuvat kauniisti julkisesti, mutta hyödyntävät täysimittaisesti ja vähintääkin harmaata aluetta viistäen kansainvälistä veroparatiisijärjestelmää. (TA)

Nicholas Shaxson: Aarresaaret. Miehet jotka ryöstivät maailman. Into 2012.

Veroparatiisit tulevat kalliiksi

• Rikkaat yksityishenkilöt ovat tallettaneet veroparatiiseihin ainakin 11 500 miljardia dollaria
• Valtiot menettävät tästä tuotosta vuosittain veroja noin 255 miljardia dollaria
• Tämä vastaa yli kolminkertaisesti koko maailman tämänhetkisen kehitysavun määrää
• Vuonna 2008 Yhdysvaltain sadasta suurimmasta yhtiöstä 83:lla oli tytäryhtiöitä veroparatiiseissa
• Kehitysmaista pakenee pääomaa vuosittain noin 500 miljardia dollaria. Tästä suuri osa päätyy veroparatiiseihin

Lähde: Taloustutkijat Raymond W. Baker & Nicholas Shaxson