Lenin päivitettynä
Aimo Minkkinen — 24.05.2010Leniniin on suhtauduttu aina hyvin ristiriitaisesti. Hän on hyvä köyhille ja paha rikkaille. Toiset ovat ylistäneet hänet ikoniksi ja toiset taas kironneet helvettiin saakka. Neuvostoliiton ja sosialistisen maailmanleirin romahdettua näytti tulleen aika sanoa: Goodbye Lenin!
Mutta…nyt on kulunut 140 vuotta hänen syntymästään ja hänen nimensä nousee jatkuvasti näkyviin. Itse kapitalistinen yhteiskuntakehitys pitää Leninin ajankohtaisena eikä hänen poliittinen ajattelunsa ja toimintansa ole jäänyt pölyttymään historian roskakoriin. On alkanut ilmestyä uusia kirjoja ja arvioita hänen ajattelustaan ja toiminnastaan. Asennoituminen Leniniin saa vähemmän tunnelatautuneen sävyn. Venäjällä Vladlen Loginov julkaisee vastaansanomattoman tarkkaa Lenin-tutkimusta.
Slavoj Zhizhek toteaa kirjansa Repeating Lenin (Zagreb 2001) aluksi, että ensimmäinen yleinen reaktio ajatuksesta Leninin ajankohtaistumisesta kohtaa tietysti sarkastisen naurunpyrskähdyksen. Marx on OK, jopa Wall Streetillä, mutta Lenin – herranen aika! Zhizhek korostaa Leniniin suuntautumisen merkitsevän painopistettä ei niinkään siihen, mitä hän teki, vaan mitä häneltä jäi tekemättä, mitä mahdollisuuksia menetettiin.
Yliopistotutkijat löytävät hänen aateperinnöstään hedelmällisiä yhteiskuntapoliittisia näkökohtia. Kahdeksantoista länsimaista tutkijaa nostavat kokoelmateoksessa Lenin Reloaded: Toward a Politics of Truth (Lenin uudelleen ladattuna: Kohti totuuden politiikkaa) hänen ajattelustaan runsaasti päivänpolttavaa pohdittavaa.
Tällä hetkellä Leninin tekee kiinnostavaksi hänen johtopäätöksensä kapitalistisesta markkinataloudesta kriisiyhteiskuntana. Lenin ajatteli Marxiin pohjautuen kapitalismin ajautuvan väistämättä taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin häiriötiloihin, jotka aiheuttavat sosiaalista epävakautta, kurjuutta, väkivaltaa ja sotia.
Lenin kirjoitti ensimmäisen maailmansodan aikoihin yleistajuisen kirjasen ”Imperialismi, kapitalismin uusin vaihe”. Se on tiivistelmä hänen tutkimustyöstään, joka on julkaistu Leninin teosten 39. osassa ”Imperialismi –vihkoina” 846-sivuisena niteenä.
Nyt voidaan sanoa, että globalisaatio on imperialismin uusin vaihe. Leninin tutkimuksissaan esittämä kehityslogiikka on jatkunut ja syventynyt. Kapitalismin raha- ja finanssimaailma ajautuu ahneuden siivittämänä väistämättömiin kriiseihin.
”Jos ajatellaan loppuun saakka havaitsemiemme tendenssien kehitystä, niin tulos on seuraava: kansakunnan rahapääoma on yhdistetty pankkeihin; pankit ovat sidotut keskenään kartelleiksi; sijoitusta etsivä kansakunnan pääoma on valautunut arvopaperien muotoon.” Vastauksena tähän tarvitaan Leninin mielestä yhteiskunnallista säännöstelyä koko yhteiskunnan hyödyksi. Tätä on ruvettu kutsumaan sosialismiksi.
Tutkija Lars T. Lih on julkaissut lähes 900-sivuisen teoksen Leninin kirjasta ”Mitä on tehtävä”. Siinä pohditaan sosialismin ja työväenliikkeen yhdistämisen kysymyksiä sekä nousemista taloudellisesta etuajattelusta poliittisen tietoisuuteen ja toimintaan.
Eiköhän kapitalismin kriiseistä pahimpia ole sodat, jotka syntyvät ahneudesta. Nykykriisi seisoo savijaloilla Euroopassa, samalla kun USA käy sotaa, jolla rikastuvat Imperiumin eliitit. Talouden,politiikan
ja sotien väliset sidonnaisuudet ovat
usvan peitossa kun ekologiset puolueet keskustelevat harmittomista aiheista.
Lenin seurasi valppaasti aikaansa ja katsoi velvollisuudekseen informoida seuraajiaan kapitalismin kauhuista.
Kaksi maailmansotaa ja Stalinin terrori
nitistivät Neuvostoliiton voimavarat.
Marx ja Lenin eivät joutuneet analysoimaan kommunismia, eivätkä aavistaneet teknologian nopeata kehitystä. Nopea tiedonvälitys on pakottanut vallassaolijat keskittämään globaalisti niinsanotun harhatiedon koneiston, jolla valtavat väestömäärät
pidetään tapahtumien ja politiikan
ulkopuolella. Turhautunut ihmisjoukko toteuttaa itseään kulutuksen kautta.
Proletariaatin keskiluokkaistuminen on
on vienyt pohjaa pois vallankumouksellisilta ideoilta. Kansainvälisellä kentällä työsarkaa riittää paremman, kärsimyksistä ja kurjuudesta vapaan maailman luomisessa.
Kulutushysteerisinä tämän usein unohdamme tai ainakin painamme pois mielestämme.