15-vuotias mainosjakaja käy valeammattiliittoa vastaan

Helsingin käräjäoikeudessa käydään 4.-5. joulukuuta koko suomalaisen ay-liikkeen tulevaisuudelle merkittävä oikeustaistelu. Panoksena ei ole vähempää kuin työehtosopimusten yleissitovuus.

Kaksipäiväisessä istunnossa ratkaistaan, koskeeko mittavan palkkavaateen tehnyttä helsinkiläistä mainosjakajaa PAU:n yleissitova työehtosopimus vai työnantajan perustaman Suomen Mainosjakajien Etujärjestö SME ry:n reippaasti huonompi sopimus.

– Jos juttu hävitään, annetaan signaali, että työnantajat voivat jatkossa muillakin aloilla perustaa oman ammattiliittonsa ja neuvotella työehdot itse itsensä kanssa, varoittaa PAU:n tiedottaja Juha Pöyry.

PAU katsoo, että SME ry ei ole aidosti mainosjakajia edustava järjestö, vaan jakeluyhtiöiden perustama bulvaaniliitto. Liitolla ei esimerkiksi ole ilmeisesti yhtäkään pääluottamusmiestä.

– Jos jäsenille tulee ongelmia palkkauksessa, SME neuvoo ensisijaisesti ottamaan yhteyttä työnantajaan. Nämä keltaiset ammattiliitot ovat tuttuja Francon diktatuurin ajoilta, Pöyry muistuttaa.

Jakajille se, mikä jakajille kuuluu

Tiistaina ammattiliiton toimistolle paksun kansion kanssa saapunut Tia Hartikka saattaa olla nuorin jakaja, joka liittyy mukaan hakemaan jakeluyrityksiltä puuttuvia palkkojaan.

Hartikka oli puoli vuotta töissä Jakelujuniorit Oy:llä. Työsopimusta solmittaessa ikää oli vain 14 vuotta, ja aiempi kokemus työelämästä rajoittui lyhyisiin tutustumisjaksoihin. Isä osasi kuitenkin opastaa tytärtään liittymään heti alusta lähtien PAU:n jäseneksi.

Muutaman kuukauden jälkeen Tialle alkoi käydä selväksi, ettei työ ollut palkkansa väärti. Jakelun lisäksi hommiin kuului kotona tehtävä esityö, joka saattoi venyttää työpäivää jopa kuuteen tuntiin. 

– Työ oli sikaraskasta palkkaan nähden. Kauheen paljon töitä, liian vähän rahaa, Tia kertoo.

Kun PAU:n arvion mukaan mainosjakajan tuntipalkaksi tulisi muodostua reilu 8 euroa, jäi Tian tuntipalkka lopulta vajaaseen kolmeen euroon. Jakelujuniorien puolelta tarjottiin tapoja lisätienestin hankkimiseen, mutta varsin erikoisilla tavoilla.

– Kerran mä soitin, että olen kipeä. Sieltä sanottiin, että mun on pakko jakaa, koska ei saada toista jakajaa, mutta samalla luvattiin 50% lisää palkkaa. Jaoin sen sit kipeenä.

Tian jakamiin julkaisuihin kuului esimerkiksi Kelan suomalaisesta sosiaaliturvasta kertova Elämässä-lehti.

Voittoja ja vetkuttelua

Tähän mennessä PAU on saavuttanut merkittäviä voittoja leivättömän pöydän ääressä. 

Aiemmin keväällä 2011 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Helsingin Jakelu-Expert Oy:n maksamaan oikeusprosessiin lähteneelle jakajalle lopulta noin 7500 euroa ja lisäksi 18 000 euroa oikeudenkäyntikuluja.

Jyväskylän Jakelut Oy puolestaan tuomittiin tämän vuoden marraskuussa maksamaan kahdelle mainosjakajalle palkkasaatavia vuoden ajalta lomakorvauksineen reilut 6000 euroa.

– Tuomarille tilanne oli niin selkeä, että päätös tuli välittömästi. Se ei tosin ole vielä lainvoimainen, sillä jakeluyhtiö teki valituksen seuraavaan oikeusasteeseen.

Tolkuttoman pitkiksi venyvät käsittelyajat turhauttavat Pöyryä eniten.

– Jos duunarien oikeuksia lähtee Suomessa ajamaan, saa päätöstä odottaa vuosia. Työnantajapuolelle päätös voi sen sijaan tulla vuorokaudessa, kuten Finnairin ”turvaamistoimenpiteen” tapauksessa.

Nyt kuopiolaisen Suora Lähetys Oy:n jakaja hakee käräjäoikeudessa palkkasaatavaa reilun kahden vuoden ajalta peräti 36 000 euroa, lomakorvausta 4 100 euroa ja näille luonnollisesti korkolain mukaista viivästyskorkoa. 

Kun yksittäisten jakajien kohdalla palkkasaatavat ovat näin suuria, voi vain kuvitella, minkälaisia summia menettävät alalla vuositasolla toimivat noin 15 000 jakajaa. 

Alipalkkaus kuuluu historiaan

Työväenliikkeen vahvistamiseksi perustettu Vastavoima-kansanliike aloittaa joulukuussa Tia Hartikan ja PAU:n tavoitteita tukevan Oikeutta mainosjakajille -kampanjan. Puheenjohtaja Markus Heikkinen toivoo Tian esimerkin rohkaisevan yhä uusia mainosjakajia ryhtymään ajamaan omia oikeuksiaan.

Vastavoiman tavoitteena on kerätä tarpeeksi suuri joukko jakajia perimään palkkasaataviaan yhdessä, jotta jakeluyritysten vilunkipeli voitaisiin pysäyttää.

Juha Pöyry sanoo arvostavansa Vastavoiman työtä.

– On hyvä, että ay-liikkeen ulkopuoleltakin tulee liikkeitä ajamaan työväen asioita. Ne voivat olla perinteisiä ammattiliittoja parempia verkostoitumaan ja löytämään lisää Tian kaltaisia ihmisiä.

Oikeutta mainosjakajille -kampanja avataan 1. joulukuuta tempauksella, jossa alipalkkaus viedään symbolisesti museoon. Kokoontuminen Kiasman edessä Helsingissä klo 14.

>> Lisää aiheesta: http://kansanliikevastavoima.org