9/11 ja Afganistan-myytit

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 33/11.9.2009

Puhuessaan äskettäin sotaveteraaneille Yhdysvaltain presidentti Barack Obama kehotti olemaan koskaan unohtamatta, että Afganistanin sota ei ole ”valinnanvarainen sota” vaan se on ”pakon sanelema sota”. ”Ne, jotka hyökkäsivät Amerikkaan 11. syyskuuta, juonittelevat tehdäkseen niin uudestaan.” Hän väitti, että jos Talebania ei nujerreta, se tulee merkitsemään vielä suurempaa turvapaikkaa, mistä käsin al-Qaida vehkeilisi tappaakseen enemmän amerikkalaisia. ”Niinpä tämä ei ole vain taistelemisen arvoinen sota. Tämä on olennainen kansamme puolustukselle.”

Tästäkin huomataan, että syyskuun 11. päivän terrori-iskut ovat edelleen keskeinen perustelu USA:n sotapolitiikalle yleensä ja Afganistanin sodalle erityisesti. George W. Bush oli taitava pitämään USA:n suurta yleisöä jatkuvassa paniikkitilassa. Ja Obama seuraa hänen esimerkkiään.

Kun USA:n ja Naton käymä sota Afganistanissa on yhä selvemmin sekä moraalinen ja poliittinen (ks. sivu 5) että sotilaallinen katastrofi, niin USA:ssa kuin muualla maailmassa, myös Suomessa, olisi kiire vapautua USA:n vallanpitäjien sotapolitiikkansa suojakaavuksi kyhäämistä myyteistä. Tällaisia myyttejä on useita.

Keskeinen myytti on, että sekä al-Qaida että Taleban ovat USA:n ja muunkin länsimaailman verivihollisia.

Virallinen versio syyskuun 11. päivän eli, kuten se USA:ssa merkitään, 9/11 terrori-iskuista on joutunut yhä ahtaammalle, ja vaatimusliike puolueettomasta selvityksestä voimistuu. Jokainen voi tietenkin tykönään uskoa virallista versiota näistä ja myöhemmistäkin terrori-iskuista. Mutta kannattaa muistaa, että al-Qaidana tunnetuksi tullut verkosto oli CIA:n ja sen pakistanilaisen sisarjärjestön ISI:n perustama, rahoittama ja kouluttama. USA käytti al-Qaidaa sekä Afganistanissa, Jugoslavian hajottamissodissa että Tshetsheniassa ja muualla Pohjois-Kaukasiassa. Esimerkiksi italialaisen journalistin ja EU-parlamentin jäsenen Giulietto Chiesan mukaan ulkomaisilla turvallisuuspalveluilla on edelleen yhteydet Venäjän Pohjois-Kaukasiassa operoiviin kansainvälisiin terroristeihin.

USA:lla oli läheiset suhteet myös Talebaniin, kunnes erimielisyys öljyputkireiteistä kylmensi välit. Ja onpa totuus 9/11:stä mikä tahansa, on täysin keinotekoista uskotella, että kahdeksan vuotta myöhemmin sodan käyminen Talebania vastaan olisi USA:lle pakottava kansallinen turvallisuusetu.

Talebanilla ja muilla alueen alkuperäisillä jihadistisissiliikkeillä tuskin on mitään hämäräperäistä globaalia tehtävää. Itse asiassa kyse on paikallisesta ja alueellisesta pataaniväestöstä, joka taistelee alueensa miehitystä vastaan. Mitä kauemman USA ja Nato alueella sotivat, sitä todennäköisemmin miehityksen vastaiset ryhmät yhdistyvät ajaakseen vieraat asevoimat pois.

Ei myöskään ole itsestään selvää, että Taleban suostuisi uudestaan antamaan turvasatamaa al-Qaidalle. Vastahakoisuus olisi ymmärrettävää: miksi antaa suojaa samalle ryhmälle, jonka suojelemista USA käytti tekosyynä hyökkäykseen Afganistaniin ja Talebanin kukistamiseen. Sittemmin tiettävästi kuollut Osama bin Laden muuten oli 11. syyskuuta pakistanilaisessa sotilassairaalassa dialyysikoneeseen kytkettynä munuaispotilaana USA:n tieten ja seurannassa.

Toisen myytin mukaan länsivaltojen täytyy pysyä alueella Pakistanin suojelemiseksi. ”Pakistan on räjähtämässä käsiin” on ollut keskeinen hokema Washingtonissa viime keväästä lähtien. Kapinallisten ja terroristien pääsyllä käsiksi Pakistanin ydinaseisiin on peloteltu.

Todellisuudessa vaara kapinallisten pääsystä käsiksi Pakistanin ydinaseisiin on hyvin epätodennäköinen. Pakistanilla on tiukkojen länsimaisten standardien mukainen ydinaseiden komento- ja valvontajärjestelmä. Tavallisilla taistelijoilla ei ole myöskään mitään mahdollisuuksia ottaa valtaa 172 miljoonan asukkaan maassa, jonka hallitseva poliittinen voima ei edusta äärifundamentalistista islamia. Vastaväitteitä myytille olisi paljon lisääkin.

Tärkein myyttiä vastaan puhuva seikka on se, että samaan aikaan kun USA:n elintärkeä etu olisi estää liittolaisensa heikentyminen, USA:n oma sotapolitiikka työntää konfliktia yli rajan Pakistanin puolelle, luo maaperää Taleban-tyyppisille sissiliikkeille ja horjuttaa tätä ydinasevaltiota.

Joukko muitakin myyttejä on. Esimerkiksi myytti, jonka mukaan terroristit oleskelevat maailman hallitsemattomissa osissa, ja siksi USA:n ja Naton täytyy sotilaallisella voimalla vakauttaa, liberalisoida ja demokratisoida Afganistan. Tämä myytti on kestämätön monestakin syystä, muun muassa siksi, että terroristit voivat siirtyä hallinnon omaaviin maihin, joilla on kyky estää ulkomainen puuttuminen sisäisiin asioihinsa. Näinhän tapahtuu paraikaa Afganistanin ja Pakistanin rajaseudulla.

Myös myytti, jonka mukaan länsi voi toteuttaa menestyksellisesti kansakunnan rakentamistehtävää Afganistanissa, on osoitettu perättömäksi moneen kertaan. Samoin myytti, jonka mukaan miehittäjät antavat pyyteetöntä apua afgaaneille.

Myyttien–joilla on rumempikin nimi–tarkoitus on peittää se, että Afganistanin sodassa on kyse öljystä ja kaasusta sekä lännen geopoliittisen herruuden tavoittelusta, ja harhauttaa miehittäjämaiden kansalaismielipidettä tukemaan rikollista sotaa.

ERKKI SUSI