Turpaan vaan ja säkissä järveen

Olisi kiva olla mahdottoman vihainen. Heristellä nyrkkiä, haukkua ja uhkailla. Olla Oikeutetusti Raivoissaan ja perustaa viharyhmiä. Raivoa synnyttävät etenkin eläinsuojelurikokset, joiden jälkeen lynkkauspartioita ollaan lähettämässä ihmisten kimppuun. Äänekosken tapauksen jälkeen epäiltyjen nimet julkaistiin netissä lukuisilla keskustelupalstoilla, Facebook-ryhmissä ja jopa lukemattomissa tilapäivityksissä. Kun ihmiset lankeavat oikeutettuun vihaan, jaetaan tuomioita aina ennen tutkimista, usein synkin lopputuloksin.

Tiedän, että lakien muuttaminen on hidasta ja turhauttavaa, mutta jos halutaan oikeasti pitää eläimet ja lapset turvassa aggressiivisilta aikuisilta, se on ainoa todellinen tie. Yksittäisten ihmisten pahoinpiteleminen ei yleiseen tilanteeseen vaikuta. Todelliset eläinystävät vaativat suojelulakien tiukentamista, aikaisempaa puuttumista ja resurssien suuntaamista tarkastusten tekemiseen.

Lisäksi koko ajatus ihmisten tuomitsemisesta netin vertaiskäräjillä on vaarallinen. Mitä tapahtuu, jos käy ilmi, ettei joku epäilty olekaan syyllinen niihin rikoksiin, josta häntä syytetään? Kuinka palautetaan ihmiselle hänen elämänsä, kun hänet on julkisesti tuomittu ja haukuttu netissä? Vihakirjoittelu yleensä jatkuu vielä pitkään tapauksen jälkeen, mutta moniko muistaa julkaista korjauksen, jos kyse onkin erehdyksestä?

On yksi ainoa keino pohtia oikeaa toimintaa eläinsuojelurikollisten tai muiden vihaa herättävien rikollisten kanssa. On tärkeää pohtia kuinka toivoisi ihmisten käyttäytyvän, jos kyseessä olisinkin minä. Jokainen meistä erehtyy, tekee virheitä tai muuttaa mielensä. Jokainen meistä on tehnyt elämässään jotakin sellaista, josta joku muu olisi valmis tuomitsemaan hitaaseen ja varmaan kuolemaan, kuten netissä uhkaillaan. Miten näissä tapauksissa toivoisit itse toimittavan?

Meidän ihmisyyttämme ei koskaan punnita siinä, kuinka kohtelemme lähimmäisiämme ja ystäviämme, vaan sillä, kuinka kohtelemme niitä, jotka ovat mielestämme tehneet rikoksista hirveimmät. Vaatiessamme asioiden käsittelyä virkamiesten toimesta varmistamme, että mikäli ja kun itse erehdymme, myös meitä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja tuomitaan vain niistä asioista, jotka olemme todella tehneet.

Me teemme virheitä, mutta meillä on mahdollisuus oppia ja olla toistamatta virheitämme. Uskallammeko antaa tuon mahdollisuuden myös niille, jotka omasta mielestämme sen vähiten ansaitsevat? Vai ajaudummeko lopulta sokeiden ja hampaattomien keskinäisen koston ja pelon vallan alle?