Kestoehdokas viimeinkin nobelistiksi

Kirjallisuuden tämänvuotisen Nobel-palkinnon sai perulaissyntyinen, nykyisin pääosin Espanjassa asuva Mario Vargas Llosa. Se ei ollut yllätys muutoin kuin siten, että jo kymmenien vuosien ajan kestoehdokkaana ollut Vargas Llosa palkittiin vasta nyt. Ruotsin Akatemia perusteli päätöstään kiittäen tämän tuotannossaan ”kartoittaneen vallan rakenteita, ihmisen vastarintaa, kapinaa ja tappiota”.

Perun Arequipassa 1936 syntynyt Mario Vargas Llosa on Gabriel Garcia Márquezin ohella eräs latinalaisen Amerikan menestyneimpiä kirjailijoita. Ennen Nobel-täysosumaa hänet on palkittu muun muassa Cervantes- ja PEN/Nabokov-kirjallisuuspalkinnoilla. Espanjan Akatemian jäsenenä hän on istunut vuodesta 1996. Paitsi romaaneja hän on kirjoittanut myös esseitä, näytelmiä, reportaaseja ja novelleja.

Toimittajan taitojaan hän harjoittaa edelleen espanjalaisessa El País -lehdessä, johon hän on kirjoittanut säkenöiviä kolumneja vuodesta 1977. Kolumneissaan hän on käsitellyt muun muassa demokratiaa Latinalaisessa Amerikassa, uskonnon roolia yhteiskunnassa, globalisaation huonoja puolia, Rion karnevaalien seksismiä, Bertolt Brechtiä, Frida Kahloa ja Octavio Pazia.

Lakia ja kirjallisuutta nuoruudessaan opiskellut Vargas Llosa julkaisi läpimurtoromaaninsa La ciudad y los perros vuonna 1962. (suom. Matti Rossi, Kaupungin koirat, 1966) Teoksessa liikutaan Leoncia Pradon sotilasinternaatissa, jossa Mario Vargas Llosa 1950 sai itsekin sotilasoppia. Sotilaskoulun oppilaat ovat 14-17-vuotiaita. Ensimmäisen vuosikurssin oppilailla on lisänimenä ”koira”. Pojat ovat siviilissä epäonnistuneita ja heidän elämäänsä sotilaskoulussa kuuluvat pennalismi, terrori, tappelut ja rötöstelyt.

Kaupungin koirat oli Euroopassa huikea menestys, mutta Limassa teoksia poltettiin julkisella roviolla. Mario Vargas Llosalle kirjan julkaiseminen tiesi päätoimiseksi kirjailijaksi ryhtymistä ja pitkäaikaista asettumista Eurooppaan.

Mario Vargas Llosan menestyksen kirjailijanuran alkutaipaleella takasivat muun muassa kumiplantaasien maailmassa liikkunut satiiri La casa verde (1966, suom. Vihreä talo, 1978) sekä jämäkän yhteiskuntakriittinen, porvariston diktatuurista kertova suomentamaton Conversación en la Catedral (1969). 1980-luvulla tuotanto jatkui yhä eeppisempänä kerrontana, josta hyviä esimerkkejä ovat brasilialaista uskonlahkoa kuvaava La guerra del fin mundo (1981, suom. Maailmanlopun sota, 1983) ja trotskilaiskapinasta kertova La historia de Mayta (1984, suom. Maytan tarina, 1988). Niiden fokus on politiikan ja etiikan välisessä suhteessa.

Vargas Llosa oli kirjailijanuransa alussa mielipiteiltään varsin radikaali, mutta muuttui myöhemmin auttamattoman konservatiiviseksi. Ranskassa, Espanjassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa asunut kirjailija palasi 1974 Peruun. Vuoden 1990 presindentivaalissa hän oli Alberto Fujimorin vastaehdokas häviten tälle toisella kierroksella.

Suomen lehdistössä, ja vähän Ruotsinkin, häntä on härkäpäisesti tituleerattu edelleen oikeistoliberaaliksi, mutta hänen viime vuosiensa tuotanto kertoo vahvasta paluusta vasemmistolaisille juurille. Samalla hän on tullut kirjoittaneensa uransa ehkäpä parasta proosaa. Dominikaaniseen tasavaltaan sijoittuva diktatuurikuvaus Vuohen juhla (TA 31.05.2002) sekä Paul Gauguinista ja agitaattori Flora Tristanista kertova kaksoiselämäkerta Paratiisi on nurkan takana (TA 07.10.2005) ovat lyömättömän kovia näyttöjä osaamisesta. Hiljan ilmestynyt Tuhma tyttö (TA 07.05.2010) täydentää mestarin kirjailijakuvaa erityisen kiinnostavalla tavalla.

Mario Vargas Llosa on ennättänyt olla varhaisina, hehkuvina kapinavuosinaan aviossa niin tätinsä kuin serkkunsakin kanssa! Hän on pitkään ollut huolestunut huumeongelmista ja on esittänyt niiden vähentämiseksi joidenkin huumeiden laillistamista.

Tohtorinväitöksensä 1971 Gabriel Garcia Márquezin tuotannosta tehnyt Vargas Llosa on viime aikoina löytänyt uudenlaisia kirjallisia esikuvia. Hän on El País -lehdessä ilmestyneessä kolumnissaan tunnustanut rakkautensa ruotsalaisen Stieg Larssonin Millennium-trilogiaan ja etenkin sen naishahmoon Lisbeth Salanderiin!

Hän on verrannut Larssonin Millennium-sarjaa lukuelämyksenä lapsena lukemaansa Kolme muskettisoturia -teokseen sekä Dickensin ja Hugon teksteihin! Vargas Llosa on todennut hyvän kirjallisuuden auttavan ihmistä ymmärtämään paremmin maailmaa jossa elää. Parhaiten se onnistuu yhdistämällä reaalisosialistiseen kerrontaan ripaus viihdettä.

Vargas Llosaa suomeksi:

Kaupungin koirat 1966

Vihreä talo 1978

Maailmanlopun sota 1983

Maytan tarina 1988

Puhujamies 1990

Äitipuolen ylistys 1991

Julia-täti ja käsikirjoittaja 1992

Andien mies 1995

Vuohen juhla 2002

Paratiisi on nurkan takana 2005

Tuhma tyttö 2010