Tuottavuus, työaika ja työttömyys
Nykyisen kapitalistisen tuotannon ja viime vuosisadan kapitalismilla on edelleen yhteisiä ilmenemismuotoja. Kapitalismin kehitysvaiheiden kaikkina aikoina on sen peruskivenä ollut tuotantovälineiden yksityisomistus. Nykyisin puhutaan kehittyneistä kapitalistisista maista, joksi myös Suomea sanotaan.
Kehitys ei ole kuitenkaan niissäkään muuttanut kapitalistisen tuotantotavan peruslakia; tuotanto toimii yksityisen omistajansa voittojen jatkuvan maksimoimisen välineenä. Se ei myöskään ole muuttanut tuotantovoimissa työläisen aseman perusolemusta. Sen paikka ja rooli on edelleen verrattavissa muihin koneiston osiin. Aikaisempaan kapitalismiin verrattuna työläisen asema työvoimatavarana on vain vahvistunut ja käynyt näkyvämmäksi.
Nykyisessä tuotannossa työvoiman on sopeuduttava kapitalistisen tuotannon tarpeisiin. Tuotannon realisoinnissa päivän sana on logistiikka. Perinteistä tapaa tuottaa varastoon ei enää tapahdu. Kun tehdään koko ajan suuresti heilahtelevaan kysyntään sovitettuja tavaramääriä, luonnollisesti myös työvoiman käytön tarve muuttuu entistäkin heiluvammaksi.
Jo Marx osoitti pääoman kehityksen peruslainalaisuudet. Niiden mukaisesti kapitalismissa työttömyys tulee vain kasvamaan kapitalismin kehittymisestä huolimatta, ja päinvastoin, jopa kapitalismin kehitystä seuraten.
Kapitalismi syö omaa häntäänsä
Nyt Suomessakin esitetään työttömyyden poistamisen lääkkeenä tuottavuuden tuntuvaa nostamista ja työajan pidentämistä. Kumpikin keino on kapitalismissa vain keinoja kapitalistin voittojen kasvun lisäämiseen. Tuottavuuden kasvun mittana aina voi ja tulee olla vain ihmistyövoiman käytöstä saatu tuotemäärä tietyssä ajassa.
Kapitalismissa kummankin edellä mainitun tekijän tehostaminen vain pienentää elävän työvoiman käyttötarvetta kasvavasta tavaramäärästä huolimatta. Syrjään työnnetty ihmismäärä kasvaa. Kapitalismi syö omaa häntäänsä. Ristiriita kärjistyy työn yhteiskunnallisen luonteen ja yksityisen omistajan välillä.
Täystyöllisyys on kapitalismissa mahdoton tavoite. Koska kapitalismi perustuu lisäarvon anastamiseen ja sen kasautumiseen harvoille, ei myöskään tuotannon tasainen kasvu ole mahdollista.
Vaikka kapitalismin ihmisvastaisia ominaisuuksia voitaisiin paremmalla politiikalla lieventää työväestölle edullisemmaksi, ei sen varaan voida enää tulevaisuutta rakentaa. Työväenliikkeessä täytyy palata kokonaisvaltaisempaan taisteluun koko kapitalistisen järjestelmän kaatamiseksi ja tuotannon haltuunottamiseksi. Päätösvalta on otettava työväestölle. Muutosta kestävään ja parempaan ei saavuteta pysyttäytymällä sellaisessa politiikassa, jolla rajaudutaan vain kapitalismin remonttitoimiin.
Kapitalismin sietämättömyys kasvaa kiihtyvällä vauhdilla. Kansan keskuudessa se alkaa jo ilmetä tietoisena muutosvoimana. Kuitenkin kapitalisteilla on vielä käytettävinään valtansa pönkittämiseen Timo Soinin kaltaisia houkutuslintuja, jotka kauppaavat politiikkaa, jolla on muka mahdollista tasa-arvoisen yhteiskunnan saavuttaminen kapitalismin vallitessa.
On aika jo nähdä, että mahdottoman tekeminen mahdolliseksi on haihattelua. Se on myös riistojärjestelmän tietoista hyväksymistä sanahelinällä!
