Kekkonen ja Lenin

Presidentti Urho Kekkosen suhtautuminen Leniniin ja hänen ajatteluunsa on kiinnostava kysymys paitsi teoreettiselta myös käytännön poliittiselta kannalta. Kekkonen nimittäin omaksui ja alkoi toteuttaa Suomen ja Neuvostoliiton välisissä suhteissa Leninin ajatusta yhteiskuntajärjestelmiltään erilaisten valtioiden rauhanomaisesta rinnakkainolosta. Kekkonen ymmärsi myös yhdistää Suomen itsenäistymisen Leninin kansallisuuspoliittiseen ajatteluun ja toimintaan.

Kekkonen ei vain perehtynyt Leninin poliittiseen ajatteluun vaan myös tutustui paikan päällä Leninin toimintaan liittyviin paikkoihin Tampereen Lenin-museossa, Moskovassa Lenin-keskusmuseossa, Kremlissä, Leninin mausoleumissa, Gorki Leninskijessä, Uljanovskissa, Leniningradissa Smolnassa.

Vuonna 1959 Kekkonen paljasti muistolaatan Suomen itsenäistymisen johdosta Leningradissa Smolnassa siinä huoneessa, jossa Leninin johtama kansankomissaarien neuvosto oli allekirjoittanut tunnustuksen Suomen itsenäistymiselle.

Kekkonen totesi muistolaatan paljastuspuheessaan: “Me suomalaiset tunnemme vilpitöntä kiitollisuutta Lokakuun vallankumousta ja sen johdossa ollutta suurta miestä kohtaan… Suomen kansan mielessä säilyy ikuisiksi ajoiksi Vladimir Iljitš Leninin kädenojennus pientä kansaa kohtaan. Suomen kansan mielestä ei koskaan häivy tämä suuri tapahtuma.“

Leninin 100-vuotisjuhlassa Helsingin yliopistossa 22.4.1970 pitämässään juhlapuheessa presidentti Kekkonen korosti Leninin suurta maailmanhistoriallista merkitystä valtiomiehenä. Suomalaisille Kekkonen piti Leninin toimintaa poikkeuksellisen tärkeänä, sillä Lenin vaikutti ratkaisevalla tavalla Suomen itsenäisyyden kansainväliseksi tunnustamiseksi. Kekkonen painotti asian periaatteellisesti ratkaisevaa puolta, joka sisältyy Leninin kansallisuuspolitiikkaan.

”Leninin osuuden merkitys Suomen itsenäisyyden historiassa on meillä aivan viime aikoihin saakka historioitsijain ja poliittisten kirjoittajien piirissä suuressa määrin riippunut asianomaisen kirjoittajan ideologisesta asenteesta. Sitä tosiasiaa, että Lenin 31.12.1917 allekirjoitti neuvostohallituksen puolesta Suomen itsenäistymistä koskevan tunnustamisen, ei tietenkään haluta kieltää, mutta teon motiivit on usein asetettu kyseenalaisiksi. Milloin selitetään syyksi neuvostovaltion ulkonainen hätätila, milloin sisäinen sekasorto, ts. hetken poliittisten ja sotilaallisten olosuhteiden mukanaan tuomat näkökohdat. Tällaisessa taktillisiin spekulaatioihin nojautuvassa kirjoittelussa tarkoituksellisesti sivuutetaan asian periaatteellisesti ratkaiseva puoli. Se sisältyy Leninin kansallisuuspolitiikkaan.”

Kekkonen totesi, että tunnustamalla Suomen itsenäisyyden Lenin kruunasi pitkäaikaisen työnsä Suomen autonomian puolustamisessa ja maan itsenäisyyden tunnustamisen puolesta. “On täysin perusteltua todeta, että Leninin kehittämä marxilainen kansallisuusideologia on ollut yhtenä peruskivenä Suomen itsenäisyyden historiassa.“ Kekkosen mielestä tämä tuli sitäkin selvemmin esiin, kun muistetaan, että Valkoisen Venäjän kenraalit haaveillessaan tsaarihallituksen palauttamisesta Venäjälle eivät vielä 1919 olleet taipuvaisia mihinkään Suomen itsenäisyyttä koskeviin myönnytyksiin.

”On totta, että Tampereelle vuonna 1946 perustettu Lenin-museo oli ensimmäinen ulkopuolella Neuvostoliiton. Emme voi kuitenkaan tällä seikalla paljon kerskua sen vuoksi, että meidän olisi pitänyt perustaa tämä museo jo 20 vuotta aikaisemmin.”

Aitona leninisminä Kekkonen piti pyrkimystä rauhallisen rinnakkaiselon vahvistamiseen ja todella kansainväliseen sivistykselliseen, kaupalliseen ja tieteelliseen vuorovaikutukseen. Leninin Kekkonen arvioi henkilöksi, jossa yhdistyvät suuren valtiomiehen ja etevän tutkijan roolit poikkeukselliseksi, ainutlaatuiseksi ilmiöksi historiassa. “Hänen kaikki pääteoksensa liittyvät politiikkaan, ja poliittisessa toiminnassaan hän toteutti Marxin ajatusta käytännöstä teorian koettelijana.“