Ulkomaisen siirtotyövoiman ongelma on riippuvaisuus työnantajasta

Harvoin on tullut käytyä kirjanjulkistamistilaisuudessa, jossa julkaistavan kirjan ensimmäinen painos on ollut jo loppuunmyyty. Anna Kontulan ulkomaisen siirtotyövoiman asemaa tarkasteleva pamfletti Näkymätön kylä on siis kaikesta päätellen lähtenyt hyvin liikkeelle.

Kirjan julkistaminen Eduskunnan Pikkuparlamentin infossa veti pari viikkoa sitten salin täyteen väkeä. Politiikan toimittajien lisäksi paikalle purjehti eduskuntavasemmiston kerma, vasemmistoliiton Esko-Juhani Tennilä sekä puolueen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki. Taustalla vilahti SDP:n Erkki Tuomiojan hoikka hahmo.

Kontulan pamflettia kommentoimaan oli paikalle saatu demareiden raskasta sarjaa, eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja pitkän linja ay-jyrä Eero Heinäluoma, joka herätti keväällä huomiota maahanmuuttokriittisiksi tulkituilla lausunnoillaan. Heinäluoma julisti, ettei Suomi tarvitse laajamittaista työperäistä maahanmuuttoa, koska meillä on riittävästi työttömiä omastakin takaa.

Saatavuusharkinnan sudenkuopat

Hallitus esitti ulkomaalaislakiin, että EU:n ulkopuolisen työvoiman saatavuusharkinnasta luovutaan ja että työntekijän oleskelulupaprosessia yksinkertaistetaan. Nykyään EU-maiden ulkopuolelta tuleva työntekijä tarvitsee työntekijän oleskeluluvan. Saatavuusharkinnalla on pyritty varmistamaan, että työnantaja on ensin yrittänyt saada työvoimaa Suomesta.

Vasemmisto ja ay-liike ovat pitäneet kiinni saatavuusharkinnasta. Siitä luopumisen pelätään heikentävän ulkomaisen työvoiman työehtoja ja pahentavan työttömyyttä kotimaassa.

Anna Kontula on eri linjoilla. Hänen mukaansa nykyinen saatavuusharkinta ei suojaa työntekijää toivotulla tavalla. Päinvastoin, se lisää työntekijän riippuvuutta työnantajasta ja altistaa ihmisiä työnantajien mielivallalle.

– Suomessa ay-liike on perinteisesti pyrkinyt vähentämään työvoiman riippuvuutta työnantajasta. Miksei samaa periaatetta voisi soveltaa ulkomaiseen työvoimaan? kysyi Kontula.

Eero Heinäluoma korosti lainsäädännön ja valvonnan parantamista sekä rangaistusten koventamista.

– Sisäministeri Anne Holmlundin (kok) ensimmäisiä tekoja oli lakkauttaa keskusrikospoliisin erikoisyksikkö, jonka tehtävänä oli valvoa ulkomaisen työvoiman käyttöä, muistutti Heinäluoma.

Vasemmistopoliitikot komppasivat Heinäluomaa: valvontaan tarvitaan lisää resursseja ja jämäkkyyttä. Apua olisi myös tilaajavastuuperiaatteesta, joka pistää pääurakoitsijan vastuuseen siitä, että kaikki työmaalla urakoivat noudattavat sopimuksia.

Kontula on kaikesta samaa mieltä, mutta lähestyi silti ongelmakenttää eri tulokulmasta. Hänen mukaansa ay-liike ei koskaan saavuttanut merkittävää menestystä vain ylätason toimenpiteitä vaatimalla.

– Miten saamme työntekijät itse ajamaan omia asioitaan? Nyt moni ei uskalla vaatia oikeuksiaan, kun viranomaiset voivat tuntua ennemmin uhalta kuin mahdollisuudelta.

Eristäminen murrettava

Kontula ei näe kotimaisen ja ulkomaisen siirtotyövoiman etuja toisilleen vastakkaisina. Hän ei ole tavannut ketään ulkomaalaista, joka ei haluaisi yhtä hyvää palkkaa kuin suomalainenkin.

Kontulan mukaan siirtotyöläisen riippuvaisuus työnantajasta ja eristäminen suomalaisesta yhteiskunnasta luovat tilanteen, jossa työntekijää on helppo hyväksikäyttää.

– Ei ole suhteita ammattiliittoihin, ei pääsyä hyvinvointipalveluihin ja omat sosiaaliset verkostot kaukana lähtömaassa. Työnantaja lisää eristämistä osoittamalla asuinalueet ja palvelut syrjästä muusta yhteiskunnasta, listasi Kontula.

Eristämisen murtaminen olisi kuitenkin avain siihen, että ulkomainen työvoima ryhtyisi vaatimaan parempaa palkkaa ja kunnollisia työsopimuksia. Lainsäädännön ja valvonnan kehittäminen ovat yksi puoli, mutta ennen kaikkea tarvitaan taistelevaa ja solidaarista ay-liikettä ja sen joukkovoimaa.

Lue Anna Kontulan pamfletista lisää Tiedonantajan perjantaina 10.9. ilmestyneestä numerosta.