Informaatiokapitalismia vai digitaalista sosialismia?
Internet on kuin nykyajan villi länsi, missä lainsäädäntö laahaa vuosia perässä. Vain harvalla päättäjällä on asiantuntemusta sen suhteen, mitä tietoverkoissa tapahtuu ja minkälaista lainsäädäntöä siellä tarvitaan. Esimerkiksi peruskäyttäjän tietoturvaa ja yksityisyyttä koskevat säännöt poikkeavat suuresti niistä, jotka pätevät perinteisemmän viestinnän osalta.
– Sähköiset oikeudet mielletään erilaisiksi kuin muut perusoikeudet. Kirjesalaisuus on meille vanha ja itsestään selvä asia. Sähköpostiliikenteessä kirjesalaisuus ei päde, totesi Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso, joka alusti marraskuussa SKP:n Helsingin piirin opintokerhossa tietoverkkokysymyksiä koskevaa keskustelua.
Koivulaakso viittasi keväällä voimaan tulleeseen uuteen lakiin, niin kutsuttuun Lex Nokiaan, joka antoi Suomessa kenelle tahansa yhteisökäyttäjälle oikeuden valvoa sähköpostikäyttäjien viestiliikenteen tunnistetietoja. Yhtiöiden lisäksi esimerkiksi yliopistot, koulut ja taloyhtiöt pystyvät halutessaan seuraamaan, kenen kanssa ja milloin kyseisten tahojen sähköpostipalveluja käyttävät henkilöt ovat sähköisesti yhteyksissä. Tämä antaa niille huomattavan kontrollivallan ihmisten yksityisluontoisen viestinnän suhteen.
Ruotsissa vastikään voimaantullut lainsäädäntö antaa maan sotilastiedustelulle mahdollisuuden rekisteröidä ja seurata Ruotsin kautta kulkevaa sähköpostiliikennettä. Valtaosa Suomesta ulkomaille suuntautuvasta viestiliikenteestä kulkee länsinaapurin läpi, joten ruotsalaiset voivat halutessaan valvoa esimerkiksi Suomen ja Amerikan mantereen välistä sähköistä viestiliikennettä.
Ruotsin sotilastiedustelu on vakuuttanut, että se seuloo viesteistä vain ”kansallisia turvallisuusuhkia”, mutta mistä sen tietää? Dan Koivulaakson mielestä ainakin on hyviä periaatteellisia syitä vastustaa lisääntyvää viranomaisvalvontaa.
Piraatit vs. mediayhtiöt
Yksityisyyden suojan lisäksi tietoverkoissa alati vellova keskustelunaihe ovat tekijänoikeudet ja piratismi. Ääripäinä vastakkain ovat musiikin, elokuvien ja ylipäätään informaation vapaata levitystä ajavat piraatit ja sisällön maksullisuutta puolustavat mediayhtiöt sekä tekijänoikeustahot. Jälkimmäiset esiintyvät usein taiteilijoiden ja sisällöntuottajien edun puolustajina, mutta todellisuudessa näin ei välttämättä ole.
Dan Koivulaakson mukaan kyseessä on periaatteessa rajattomasti kopioitavan digitaalisen informaation niukaksi tekeminen keinotekoisesti. On tietysti totta, että luovalla työllä elantonsa ansaitsevat voivat joutua taloudellisiin vaikeuksiin, kun sisältö leviää maksutta tietoverkoissa ja siitä on vaikea saada korvausta. Luovan työn tekijöiden toimeentulon turvaaminen on mahdollista muutenkin kuin mediayhtiöiden valtaa kasvattamalla. Koivulaakson mukaan on esimerkiksi laskettu, että muutaman kympin kuukausittaisella yleisellä mediamaksulla voisi rahoittaa verkkosisältöjen tuottajille toimeentulon ja kaikille käyttäjille vapaan verkkosisältöjen käytön.
Kaikki tekijätkään eivät suinkaan ole niin huolissaan sisältöjen maksuttomasta leviämisestä kuin mediayhtiöt ja Teosto antavat ymmärtää. Esimerkiksi monet muusikot panostavat levymyynnin sijasta enemmän esiintymisiin ja oheismateriaaliin, josta saadaan rahallista katetta toiminnalle.
Tuotanto yhteiskunnallistuu verkossa
Tiedonantajan toimittaja Marko Korvela nosti esille ainakin kaksi seikkaa, joiden vuoksi tietoverkot ovat kommunistille teoreettiselta kannalta mielenkiintoisia.
– Esimerkiksi Marx ja Engels ovat kirjoituksissaan korostaneet, miten kapitalismin kehittyessä tuotanto yhteiskunnallistuu, mutta voitot menevät edelleen yksityiseen taskuun. Tietoverkoissa tuotannon yhteiskunnallinen luonne näkyy nykyään parhaiten. Jotta yhteiskunnallisista tuotantoprosesseista saadaan riistettyä voittoa, joutuu kapitalisti keksimään yhä uusia pullonkauloja ja lainsäädäntöä kahlitakseen tiedon vapaata virtaa, sanoi Korvela. Hänen mukaansa mediayhtiöt ja tekijänoikeusjärjestöt pyrkivät ennen kaikkea tavoittelemaan voittoja itselleen, eivät suojelemaan tekijöiden oikeuksia tai sisällön laatua.
Tietoverkot tuovat myös uusia näkökulmia kommunisteille keskeisiin omistuskysymyksiin.
– Kommunistisen puolueen manifestin mukaan kommunistit voivat ilmaista teoriansa kahdella sanalla: yksityisomistuksen poistaminen. Tietoverkoissa esitetään jatkuvasti kysymys siitä, kuka voi minkäkin tiedon tai sisällön omistaa ja millä ehdoilla. Parhaimmillaan tietoverkoissa voidaan luoda uudenlaisia yhteiskunnallisia omistusmuotoja, digitaalista sosialismia, pohti Korvela.
Uutta yhteismaata
Koivulaakso kertoi niin sanotuista commonseista (engl. commons), joilla voidaan tarkoittaa oikeastaan mitä tahansa yhteisesti omistettua resurssia. Commons-termillä on perinteisesti viitattu esikapitalististen yhteisöjen yhteisiin maihin. Tietoverkoista puhuttaessa commons viittaa erilaisiin tapoihin, joilla informaation tuotanto, hallinta ja jakaminen voidaan järjestää yhteisöllisesti.
Commons-ajattelun pohjalta voidaan hahmottaa uusia yhteisöllisen omistuksen muotoja. Sen avulla voidaan myös kehitellä vertaistaloutta ja uudentyyppistä sosialismia laajemmin perinteisen valtiollinen-yksityinen -omistusjaottelun ulkopuolella.
Hyvä esimerkki commons-ajattelusta ovat vapaan lähdekoodin ohjelmistot, jotka haastavat kaupallisten yhtiöiden valmistamat sovellukset. Vapaan lähdekoodin ohjelmia voi kuka tahansa muokata ja kehittää ja niitä voi levittää ja käyttää vapaasti. Monet vapaan lähdekoodin ohjelmat ovat jopa parempia kuin yksityisten firmojen vastaavat. Yhteisöllisesti tuotetut ja kehitetyt ohjelmistot pärjäävät sangen mainiosti verrattuna ohjelmistojättien suurella rahalla tehtyihin ja kalliilla myytäviin tuotteisiin. (TA)
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
