Naton vastaista verkostoa rakentamaan
SKP:n keskuskomitean seminaariosassa puitiin Naton roolia ja Suomen Nato-jäsenyyden torjumista. Keskeiseksi tehtäväksi nähtiin ruohonjuuritason valtakunnallisen Naton vastaisen verkoston luominen.
Seminaarin keskustelun pohjustivat alustavilla puheenvuoroillaan Rauhanpuolustajien puheenjohtaja Markku Kangaspuro ja poliittisen toimikunnan jäsen Juha-Pekka Väisänen.
Tarvitaan analyyttistä keskustelua
Kangaspuro muistutti, että laaja kansalaismielipide suhtautuu edelleenkin hyvin epäröivästi ja vastustavasti Nato-jäsenyyteen.
–Mutta ongelmana on se, että ei ole aktiivista ja älyllistä argumentointia Natoa vastaan ja vielä vähemmän sen selvittämistä, mikä olisi vaihtoehto Natolle turvallisuuspolitiikassa. Puuttuu myös näkyviä poliitikkoja ja julkisuuden henkilöitä, jotka tätä tekisivät.
Kangaspuro totesi Suomea Natoon vievien tahojen perustelujen olevan hyvin yksinkertaisia: Naton sanotaan olevan kuin mikä tahansa läntinen organisaatio, ei enää se vanha sotilasliitto. Sanotaan USA:n politiikan erityisesti Obaman valinnan jälkeen muuttuneen niin paljon, että se vaikuttaa Naton roolin muutokseen. Ja sanotaan, että Nato on läntisten demokraattisten valtioiden järjestö, jossa jokainen voi itse päättää osallistumisesta operaatioihin.
–Eli haaste on nyt se, miten luotaisiin syvälle menevää, erittelevää ja analyyttistä keskustelua, jossa myös kansalaiset olisivat sillä tavalla mukana, että he kykenevät omaksumaan sen ja näkevät, että me keskustelemme samoista asioista ja huolista, mistä hekin keskustelevat.
Kangaspuro myönsi, että tarvitaan tietenkin tiukkaa analyysiä Yhdysvaltojen imperialistisesta politiikasta ja roolista.
–Mutta sillä ei rakenneta laajaa rintamaa Natoa vastaan eikä se välttämättä ulotu niiden laajojen kansalaispiirien ja poliittisten puolueiden piiriin, joiden pitäisi olla mukana tässä vastustamisessa.
Venäjä-kortti
Naton roolin Kangaspuro luonnehti siten, että Nato on USA:sta täysin riippuvainen ja sen rooli on tukea USA:n johtamia sotilaallisia operaatioita sen omien ja toissijaisesti mahdollisesti muiden läntisten kapitalististen maiden intressien toteuttamiseksi.
–Suomalaiset ymmärtävät tämän hyvin ja kansalaismielipiteen vastustus perustunee juuri tähän. Suomalaiset eivät halua lähteä mukaan suurvaltojen sotilaallisiin seikkailuihin. Nähdään, että Nato ei ole osoittautunut sellaiseksi organisaatioksi, joka kykenisi ratkomaan akuutteja poliittisia saati sitten ekologisia ja muita kriisejä. Juuri siksi keskustelu suomalaisten joukkojen roolista Afganistanissa ja sen kytköksistä Natoon ja USA:n strategiaan on äärettömän tärkeä.
Kangaspuron mielestä suomalaisten vastustus suurvaltojen politiikkaan mukaan menemiseen toimii Venäjän suhteen kaksisuuntaisesti. Toisaalta suomalaiset ikään kuin vanhalla viisaudella ymmärtävät sen, että meidän ei ole mitään järkeä lähteä pullistelemaan Venäjää vastaan. Venäjä argumentti on siinä mielessä yksi ihan hyvä argumentti Natoon liittymistä vastaan, Mutta toisaalta Venäjän oma epädemokraattinen kehitys toimii myös päinvastoin. Suomalaiset ovat ihan aiheellisesti huolestuneita siitä mitä Venäjällä tapahtuu.
–Meidän pitäisikin pystyä tässä rinnalla kuljettamaan monipuolista keskustelua ja analyysiä siitä, mitkä ovat Venäjän ja Naton väliset suhteet, niiden tilanne ja kehitys sekä Venäjän itsekkäät intressit. Venäjä-kortti tulee olemaan Suomen Nato-keskustelussa jatkuvasti esillä. Tämä pakottaa siihen, että molempia pitäisi kyetä arvioimaan.
Kangaspuron mielestä perusargumentoinnin Nato-jäsenyyttä vastaan pitäisi lähteä Naton sisäisten keskustelujen ja maailman keskeisten turvallisuuskysymysten erittelystä sekä sen pohtimisesta, voiko tällaisella sotilasliitolla ylipäänsä olla minkäänlaista positiivista roolia ongelmien ratkaisemisessa.
”Mehän olemme jo Natossa”
Vaikeimpana ongelmana Kangaspuro kuitenkin piti yleistä apatiaa ja vakuuttuneisuutta siitä, että meidäthän viedään Natoon joka tapauksessa.
–Monet poliitikot ja Naton vastustajatkin viljelevät sitä käsitystä, että mehän olemme jo tehneet päätöksiä ja meidät on käytännössä viety Natoon. Tällöin raja liudentuu niin kuin Natoon viejät haluavatkin, jolloin he voivat todeta, että mehän olemme jo itse asiassa Natossa, joten miksemme ota sitä viimeistäkin askelta liittymällä jäseneksi.
Silloin siitä jää Kangaspuron mukaan puuttumaan enää viimeinen perustelu, joka on jäljellä eli muodollinen Nato-jäsenyys ja sen edellyttämä solidaarisuus Natolle, sen harjoittamalle ydinasestrategialle ja sellaiselle politiikalle, jota Suomen ei ole millään tavalla syytä tukea.
Muun muassa Suomen Venäjä-suhteisiin viitaten Kangaspuro piti tärkeänä arvioida, mitkä ovat Suomen kannalta hyvät ratkaisut ja mistä meidän on parempi pitää sormemme erossa.
Toimintaan
Kangaspuro kertoi Rauhanpuolustajien aikovan järjestää seminaarin ja muuta toimintaa vastapainoksi Helsinkiin puuhattavalle Nato-seminaarille.
Juha-Pekka Väisänen esitti lyhyessä alustavassa puheenvuorossaan kolme kysymystä: Mitä me teemme yhdessä? Missä ihmiset kohtaavat toisensa? Mitä toiminta on? Ja antoi sata vastausta kysymyksiin samalla kun heijasti valkokankaalle kuvia lukuisten ihmisryhmien organisoitumisesta Natoa vastaan.
Alustavien puheenvuorojen jälkeisessä vilkkaassa keskustelussa muun muassa varoitettiin vanhasta rauhoitteluansasta, jonka mukaan Nato-jäsenyys ”ei ole nyt ajankohtainen”. On toimittava ennen kuin se on ”ajankohtainen”. Keskustelussa ideoitiin Nato-seminaarin aikana järjestettäviä mielenosoituksia sekä sellaisen verkoston ja liikkeen muodostamista, joka haastaisi poliitikot sitoutumaan Nato-jäsenyyden vastustamiseen. Tavoitteena on oltava rintama, joka pystyy estämään Nato-jäsenyyden. Naton vastaisuus on sodan vastaisuutta, keskustelussa kiteytettiin.
ERKKI SUSI
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
