Kapitalistisen maailmanjärjestyksen kriisi

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja 36/2.10.2009

Maailmanlaajuista talouskriisiä ovat tällä hetkellä ratkaisemassa samat henkilöt jotka sen aiheuttivatkin. Barack Obaman taloudelliset neuvonantajat ovat vanhoja uusliberalismia kannattavia taloustieteilijöitä, joilla on lukuisia kytköksiä Wall Streetin pörssiyhtiöihin. Sen vuoksi Obamalta ei kannata liikoja odottaa.

Tätä mieltä on Yorkin yliopiston valtio-opin professori Stephen Gill, joka aloitti syyskuun alussa vierailevana professorina Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa. Gillin vuoden kestävän pestin on mahdollistanut Jane ja Aatos Erkon säätiön myöntämä rahoitus.

Globaalia poliittista taloutta tutkinut Stephen Gill totesi keskiviikkona pitämässään virkaanastujaisluennossa, miten arkielämästä vieraantunut valtavirran taloustiede loi utooppisia visioita täydellisestä markkinataloudesta eikä kyennyt näkemään lähestyvää talouskriisiä.

Tämä vieraantuminen on tullut maksamaan pelkästään Yhdysvalloissa noin 13 000 miljardia dollaria ja 6 000 000 työpaikkaa.

Kapitalistisen maailmanjärjestyksen piirteitä

Stephen Gillin mukaan 1990-luvun alun jälkeen maailmaan on luotu uudenlaista järjestystä, ikään kuin uutta globaalia perustuslakia, jonka ytimessä on monikansallisten suuryhtiöiden valta ja uusliberalistisen mallin mukainen kova kapitalismi. Gill puhuu markkinasivilisaatiosta, joka muokkaa kansallisvaltioiden lainsäädäntöä ja alistaa yhteiskunnan kaikkia sektoreita markkinavoimien armoille. Hänen mukaansa tälle kapitalistiselle maailmanjärjestykselle on ominaista seitsemän erityispiirrettä:

– Varallisuuden keskittyminen harvoille: maailman varakkain prosentti omistaa noin 40 prosenttia planeettamme rikkauksista; puolet maapallon asukkaista jakaa vaivaisen yhden prosentin maailman varallisuudesta.

– Uusliberalismi pyrkii laajentamaan markkinamekanismia entistä useammalle yhteiskunnan ja elämän alueelle, mikä syventää kapitalistista riistoa entisestään.

– Laajamittainen proletarisoituminen: ihmisiä karkotetaan perinteisistä elinkeinoista, tehdään omavaraistaloudesta mahdotonta ja pakotetaan ihmiset myymään työvoimatavaraansa.

– Maailmanlaajuisesti levittäytyvä periaate, joka korostaa yksityisomistuksen merkitystä, voitontavoittelun välttämättömyyttä sekä valtiovallan alistamista pääomalle.

– Rikkaiden hyysäämisen periaate, jonka mukaan voitot ovat yksityisiä mutta riskit yhteisiä; samalla vähäosaisten sosiaalietuuksia, kuten terveydenhuoltoa ja koulutusta leikataan.

– Kapitalistiselle maailmanjärjestykselle ovat tyypillisiä kahdenlaiset kriisit, jotka molemmat ovat tällä hetkellä läsnä: ylituotantokriisit ja luottojärjestelmän kriisit.

– Kaikki edellä mainitut tuottavat yhdessä jotain, mitä Stephen Gill kutsuu orgaaniseksi kriisiksi, koko kapitalistisen maailmanjärjestyksen laajuiseksi kriisiksi, johon yhdistyy inhimillisiä ja ekologisia uhkia.

Eräs suurimpia maailmanlaajuisia uhkia tällä hetkellä on ilmastonmuutoksen ohella nälänhätä. Ruuan hinta on noussut nopeasti muutaman viime vuoden aikana. On arvioitu, että jopa puolet maapallon väestöstä ei saa tarpeeksi ruokaa. Noin miljardi ihmistä kärsii nälästä.

Toisenlaisen talouden malli

Edellä kuvatun kaltaista kapitalistista maailmanjärjestystä ylläpitävät ja edistävät Stephen Gillin mukaan kansainväliset instituutiot, kuten Maailmankauppajärjestö WTO, Euroopan unioni sekä valuuttarahasto IMF. Tärkeää on yksityisomistuksen korostaminen sekä tavaramuodon levittäminen kaikkialle. Gill käyttää termiä uusliberalistinen kuri, joka pistää kansakuntia ruotuun.

Järjestelmässä on kuitenkin ristiriitoja ja myös kamppailuja usealla tasolla. On geopoliittisia jännitteitä, ristiriitoja suurten ja pienten yritysten välillä sekä tietysti ristiriita työn ja pääoman välillä.

Kapitalistinen maailmanjärjestys on nyt syvässä kriisissä, ja moni kriisiä setvimään valjastettu poliitikko ja instituutio, kuten edellä mainittu WTO, on ennemminkin osa ongelmaa kuin sen ratkaisua.

Stephen Gill peräänkuulutti aivan toisenlaista maailmantalouden mallia. Kapitalismin tilalle on saatava kestävämpi, eettisempi ja demokraattisempi talousjärjestelmä, joka ottaa huomioon niin ympäristön ja ihmisoikeudet kuin inhimillisen kehittymisen laajat näköalat. Siihen on nyt mahdollisuuksia ja tarvetta enemmän kuin koskaan.

MARKO KORVELA