Ystävällisiä unipillereitä

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 34/18.9.2009

Jari Tervon on kirjoittanut ”rohkean” ja ”kriittisen” satiirin maamme vallanpitäjistä. Ja kun hän ei ole uskaltanut kirjoittaa heidän todellisista sanoistaan ja teoistaan eli politiikasta, hän tekee Matti Vanhasta muistuttavasta Pekka Lahnasesta zombin, joka pitää kellarissaan seksiorjaa. Ja nuolee Paavo Lipposen vanhaa sylkykuppia ilakoimalla Mauri Pakkarisen hiuslisäkkeestä.

Tervon ”sisällöllinen” kritiikki suuntautuu Lasse Lehtisen ja muiden Venäjän vihaajien riemuksi Vladimir Putiniin–kuinkas muuten. Ja Koljattia myydään kuin viimeistä päivää.

Toiselta kirjailijalta Kaari Utriolta on ilmestynyt tänä syksynä peräti kaksi kartanoromaania, Vaitelias perillinen ja uusintapainoksena Aatelisneito, porvaristyttö. Mutta miten pärjätä myyntikilvassa Tervon kanssa?

Utrio tuli julkisuuteen ehdotuksella, että terveyskeskuksissa voitaisiin jakaa vanhuksille ystävällisiä ”unipillereitä”. Omaehtoinen kuolema voisi Utrion mukaan olla ”ratkaisu suurten ikäluokkien vanhentumisesta seuraavaan hoitaja- ja hoitopaikkapulaan”. Suomen terveydenhoitojärjestelmä ”keskittyy virheellisesti ihmisten keski-iän pidentämiseen”. Vanhustenhoidon kehnon tilan todellisista syistä Utrio ei sanonut mitään.

Utrion resepti on moderni versio muinaisten spartalaisten käytännöstä: vanhukset ja muuten elinkelvottomiksi luokitellut jyrkänteen reunalta alas.

Kuka kirjailija panee paremmaksi ja ehdottaa, mitä vammaisille, pitkäaikaistyöttömille, vierasrotuisille, maahanmuuttajille tai kerjäläisille pitäisi tehdä. Voisiko Adolf Hitlerin oppeja jotenkin modernisoida ja jalostaa? Eihän maailman rikkaimpiin kuuluvalla maalla Utrion mukaan ole varaa hoitaa vanhuksiakaan, kuinka sitten tuota muuta ylijäämäihmisten joukkoa.

* * *

Kukahan kirjailija muuten tekisi sisältörikkaan satiirin kokoomuksesta ja sen puheenjohtajasta, valtiovarainministeri Jyrki Kataisesta?

Katainen puolusti eduskunnassa budjettiesitystään väittämällä, että työpaikkojen luominen ei ole valtion tehtävä vaan yritysten. Ja toden totta, tätä linjaahan Suomessa noudatetaan. Tuoreen raportin mukaan (HS 17.9.) Suomi on OECD-maista viimeisenä, kun mitataan hallitusten harkinnanvaraista rahankäyttöä aktiivisiin työllisyys- ja muihin työmarkkinaohjelmiin vuosina 2008–2010.

Valtiovallan tehokkaiden toimien sijasta Katainen turvautui Bob-mainostoimiston kokoomuksen ”toivontalkoisiin” laatimaan oikeistofundamentalistiseen soopaan ja vetosi niiden kansalaisten välittämiseen ja lähimmäisenrakkauteen, jotka muutenkin maksavat nykyistä kapitalistista kriisiä. Ikään kuin suomalaiset eivät muuten osaisi auttaa läheisiään sen minkä pystyvät.

Kokoomukselle ja Kataiselle työttömyyden hoito on siis kansalaisten omantunnonkysymys ja hyväntekeväisyysasia.

Mitenkähän esimerkiksi vanhukset voisivat Kataisen mielestä osoittaa lähimmäisenrakkautta työttömyyden kasvaessa? Nielaisemalla ystävällisen ”unipillerin” vai?

EERO