Kettusen kaataja

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 34/18.9.2009

Jyväskylän kaupunginhallituksen päätti joulukuussa 2003 maksaa ex-kaupunginjohtaja Pekka Kettuselle peräti 260000 euron erorahan. Tapaus kohahdutti aikanaan niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin.

Yllättävänä pidettiin noin suuren summan maksamista vapaaehtoisesta erosta, etenkin kun mitään johtajasopimusta ei ollut olemassa. Viikko ennen erorahapäätöksen julkistamista oli hyväksytty vuoden 2004 tiukka budjetti ja hallintokunnille 3.5 % säästövaateet.

Suomen kommunistisen puolueen kaupunginvaltuutettu Riitta Tynjä ymmärtää, miksi ihmiset tuohtuivat erorahapäätöksestä.

– Peruspalvelujen leikkaaminen ja kultainen kädenpuristus eivät käyneet ihmisten mielestä yksiin. Päättäjiä vaadittiin esiin perustelemaan ja perumaan tekoaan.

Protesteja ja laittomuuksia

Riitta Tynjä oli aktiivisesti mukana kuntalaisten protestiaallossa. Erorahojen maksamista vastustavaan adressiin kertyi nopeasti yli kolmetuhatta nimeä. Allekirjoittajia riitti tammikuun pakkasillakin jonoksi asti.

Kaupunginhallituksen päätöksestä jätettiin useita oikaisuvaatimuksia. Sopimusta muutettiin tammikuussa ja samalla kaupunginhallitus alensi kuntalaispaineen alla summan 200000 euroon.

Sopimus päätettiin laittaa voimaan välittömästi. Kettunen sai rahat tililleen huhtikuun viimeisenä päivänä 2004 ja jätti samalla kaupunginjohtajan tehtävät.

– Kaupunginhallituksessa tuskin pohdittiin toimia siltä varalta, että päätös valitusasteissa meneekin nurin. Niin voimansa tunnossa päättäjät tuolloin olivat, pohtii Tynjä.

Ei auta valitus

Hämeenlinnan hallinto-oikeus totesi 2005 kaupunginhallituksen ylittäneen toimivaltansa erorahasta päättäessään ja kumosi päätöksen, mikä valoi uutta uskoa ihmisten vaikutusmahdollisuuksiin.

– Takaisku oli, ettei uusi kaupunginhallitus tyytynyt oikeuden päätökseen vaan jatkoi valitusprosessia. Tuolloin olisi ollut mahdollisuus myöntää tehty virhe, huomauttaa Tynjä.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi seuraavana vuonna Jyväskylän kaupungin valituksen. Kesällä 2006 oli siis tilanne, että kaupungin kassasta oli maksettu 200000 euroa eikä maksamista koskevaa lainvoimaista päätöstä ollut olemassa.

– Oma episodinsa välissä oli, että valtuusto oli myöntänyt vastuuvapauden moisesta laittomuudesta! Vastuuvapauden myöntäneiden valtuutettujen vastuun perään onkin viime aikoina ahkerasti kyselty.

Kaupunki ei peri!

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä huolimatta kaupungin johto vitkutteli perintätoimissa ja toi tammikuussa 2007 valtuustolle pöyristyttävän ehdotuksen: kaupunki ei ryhtyisi perimään Kettuselle maksettuja erorahoja. Ehdotus sai lopulta äänestyksen kautta valtuuston hyväksynnän.

– Ennakkoratkaisujen pohjalta tiesin, että valtuustolla on valta miltei millaisiin päätöksiin tahansa. Mutta oikeudentajuni ei antanut periksi. Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan. Siksi päädyin valittamaan valtuuston päätöksestä, sanoo Tynjä.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus oli kesäkuussa 2008 Tynjän kanssa samaa mieltä.

– Kaupungin valitettua tästä päätöksestä jouduimme odottamaan lopullista päätöstä, jonka Korkein hallinto-oikeus antoi elokuussa 2009 kumoten kaupunginvaltuuston päätöksen. Valtuustolla ei siis ollut oikeutta päättää olla perimättä erorahoja, jotka oli maksettu ilman lainvoimaista päätöstä. Aika selkeää, tuumii Tynjä.

Lusikka kauniiseen käteen

Hallinto-oikeustie on kuljettu loppuun ja kaupungin tulisi vihdoin ottaa lusikkaa kauniiseen käteensä ja ryhtyä toimiin, joihin sen olisi pitänyt käydä jo maaliskuussa 2005. Homma ei varmasti ole helppo niille, jotka tähän saakka ovat itsepintaisesti yrittäneet eri tavoin todistaa, että kaupunki ja Kettunen ovat toimineet täysin oikein.

Viimeisimmässä valituksessaan kaupunki vetosi ajan kulumiseen. Sopimus oli ehtinyt olla voimassa vuosia eikä kumpikaan osapuoli ollut sitä moittinut.

– Siis laittomuus olisi pitänyt hyväksyä, koska se oli ehtinyt olla voimassa kauan? kummastelee Tynjä logiikkaa.

Avoimuutta ja demokratiaa

Erorahasta aikanaan päättäneistä osa on julkisuudessakin heittänyt syytöksen prosessin kalleudesta Riitta Tynjän ja muiden alun perin asiaan tarttuneiden niskaan. Mitään laskelmia kaupunki ei ole esittänyt kustannuksistaan.

Viimeisimmästä häviämästään jutusta kaupunki joutui maksamaan KHO:lle 204 euroa. Tynjää ihmetyttää, jos kaupunki on joutunut käyttämään ulkopuolisia, maksullisia asiantuntijoita, kun sillä on lakimiehiä omasta takaa vaikka kuinka.

– Ihmisten tasavertainen kohtelu asemasta riippumatta, kohtuus ja oikeudenmukaisuus ovat mielestäni edelleen hyviä periaatteita. Päätöksenteossa avoimuus ja demokratian laajentaminen, kuntalaisten aito kuuleminen ovat keinoja, joilla voidaan ehkäistä uudet Kettusjutut, muistuttaa Riitta Tynjä. (TA-Jyväskylä)