”EU on iso ja sekava organisaatio”
Jyväskyläläinen Hanna Era, 28, on hämmästyttävän tarmokas yhteiskunnallinen ja poliittinen toimija. Paitsi että Hanna on ehdokkaana tulevissa eurovaaleissa SKP:n Jyväskylän piiristä, hän on kokopäiväinen pienen Ilonan äiti, avopuoliso ja varastotyöntekijä sekä sivutoiminen kirjallisuuden opiskelija. Jyväskylän kaupunkisuunnittelu- ja tulevaisuuslautakunnan jäsen on myös eräopas, jollaiseksi hän valmistui vuosituhannen alussa. Hanna on toiminut kokopäiväisenä eräoppaana Korpilahden Surkeenjärven matkailutilalla.
Laaja-alainen Hanna on kuluneen kevään kuluessa saavuttanut näkyvyyttä organisoimalla kevään aikana useita mielenosoituksia Jyväskylän alueella. Kaupungin työllistämismäärärahat, parkkihallihankkeen vastustajat ja rauhantyö ovat saaneet Hannasta kriittisen ja rohkean äänitorven. Jos aikaa sattuu jäämään, Hanna tarttuu kirjaan, upottaa sormet multaan tai tapailee ystäviään. Ja ne eläimet. Ne eläimet.
Perheeseen kuuluu koira ja kaksi kissaa.
– Kaksitoista vuotta minulla ehti olla hevosiakin, neljä parhaimmillaan. Kaikki hevoseni olivat vanhoja ravureita, kouluttamattomia ja vailla tulevaisuutta. Niillä oli ongelmia kovakouraisesta käsittelystä. Jollain lailla ongelmahevosia tai hulluja ne olivat. Pelastin ne makkaratehtaan jonosta.
Kasvu ei takaa tehokkuutta
Hanna Era toteaa blogissaan haluavansa rakentaa kestävää ja inhimillistä maata ja maailmaa. Hän ulottaa tähän makrokosmokseen myös eläimet ja luonnon.
– Euroopan unionin eläinsuojelulainsäädäntö kaipaa minusta huomiota ja muutosta. On mietittävä yksityiskohtaisempia toimenpiteitä eläinten suojelun ja hyvinvoinnin varmistamiseksi EU:n alueella.
Hanna tuntee Ruotsissa ja Tanskassa asuneena euroalueen. Hän ei kannata unionin perussopimuksia.
– Ne etäännyttävät kansalaiset päätöksenteosta. Kasvu ei myöskään takaa tehokkuutta.
EU:n laajentumis- ja keskittämispyrkimykset tulevat konkreettisesti esille unionin maatalouspolitiikassa.
– EU tukee suuria maatiloja pienten – ja eläinten – kustannuksella. Maataloustukien täytyy perustua muuhun kuin eläinyksiköihin tai peltopinta-aloihin, jotka eivät vastaa eläinten lukumäärää tai peltojen tuottavuutta. Tämä on suoraa suurtilojen suosimista. Viljelijä voi kylvää siis peltoonsa periaatteessa mitä tahansa, koska tuotannon laatu ei ole sidoksissa maataloustukiin. Tilakokojen kasvattaminen kannattavuuden parantamiseksi ei voi olla maanviljelyn ainoa peruste.
Euroopan unionin suurin haaste liittyy Hannasta juuri unionin kokoon.
– EU on minusta liian iso ja sekava organisaatio eikä ota huomioon jäsenmaidensa erityispiirteitä. Viime aikoina paljon puhututtaneet eläinten teuraskuljetukset ovat tästä karmaiseva esimerkki. Sääolot eläinkuljetuksille esimerkiksi Italiassa ovat tyystin toiset kuin meillä Suomessa. Eläinkysymykset tukevat minusta irtautumispyrkimyksiä EU:sta, koska toimenpiteet eläinten suojelun ja hyvinvoinnin turvaamiseksi olisi tarkoituksenmukaisinta hoitaa kansallisesti.
Hannasta EU-komissio ei kiirehdi valvomaan uudistuvaa eläinkuljetuksia koskevaa lainsäädäntöä tai tuotantoeläinten pitopaikkoja eikä tiedota vaatimuksistaan riittävästi.
– Esimerkiksi hevosten karsinakokoa koskevat lattiapinta-alamääräykset tulevat pakollisiksi vuonna 2014. Jos tarkastuksia tehdään ennen sitä, ne tapahtuvat väärinkäytösilmoitusten perusteella. Mitään systemaattista valvontajärjestelmää ei ole. Tarkastuksen seuraukset eivät lisäksi aina johda tarvittaviin muutoksiin. Liian pitkään siedetään eläinten epätyydyttäviä oloja, Hanna toteaa.
Roskat pois polun varrelta
Hanna Era kytkee eläinten oikeudet ihmisoikeuksiin.
– Lihansyöjän on vaikeaa noudattaa valitsemaansa eettistä, uskonnollista, terveellistä tai ekologista elämäntapaa, jos tuotantoeläimille aiheutetaan stressiä ja niille syötetään antibiootteja tai muita lääkkeitä. Piittaamattomuus eläinten oikeuksista ja luonnollisista elintavoista aiheuttaa vaarallisia jälkivaikutuksia kuten hullunlehmäntautia.
Hannan oma keittiö on kasvispainotteinen.
– Puolison vuoksi tosin olen joutunut vegetarismista joustamaan.
Hannasta kenenkään ei tarvitse pelastaa koko maailmaa yksin, mutta hänen elämänkatsomukseensa kuuluu, että jokainen ”poimii roskat polkunsa varrelta”. Kukin voi osallistua omalla tavallaan ja kykyjensä mukaan. Hanna kokee välttämättömänä osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen konkreettisesti ja usein.
– Se on parhaita tapoja taata sekä itselle että lapsille sellainen maailma, jossa on hyvä elää.
SATU SIMONEN
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
