Nato ja ydinsodan uhka Euroopassa

Alkuperäinen kirjoittaja: Lue lisää Tiedonantajasta nro 14 / 9.4.2009

Perustamisestaan asti sotilasliitto Nato on visioinut käyttävänsä ydinaseita ydinaseettomia valtioita vastaan. Yksi perustarkoituksista Naton perustamiselle 4.4.1949 oli aloittaa ydinaseiden pysyvä sijoittaminen Eurooppaan.

Euroopassa ei vuonna 1949 ollut yhtään ydinasevaltiota eikä omia atomipommeja. Natolla oli lähes viisi kuukautta ydinasemonopoli Euroopassa, kunnes Neuvostoliitto testasi ensimmäistä ydinpommiaan 29.8.1949.

Nykyisten USA:n ja Naton ohjuskilpihankkeiden ja Itämeren alueen ilmapartioinnin myötä liittokunta yrittää taas osoittaa strategisen ydinaseherruutensa mantereella.

Ydinaseiden ensikäyttö

Vuodesta 1949 lähtien Naton ydinasedoktriinia on kuvattu ”joustavaksi reagoinniksi”, mikä tarkoittaa ydinaseiden ensikäyttöä tavanomaista ydinaseetonta vastustajaa vastaan tai tavanomaisin asein käydyssä konfliktissa.

Tekosyy ydinaseiden ensikäytön opille ja artikla 5:n keskinäisen avunannon velvoitteelle oli se, että Neuvostoliitolla oli tuohon aikaan tavanomaisen sotilasvoiman osalta ylivoima Euroopan mantereella. Niinpä aseellisen selkkauksen sattuessa Neuvostoliiton kanssa USA ja sen uudet Nato-liittolaiset turvautuisivat ydinhyökkäyksiin.

Liittokunnan puolustusdoktriini marraskuulta 1949 kehotti varmistamaan ”kyvyn suorittaa strateginen pommitus mukaan lukien nopea atomipommin käyttö”.

Liittokunnan huhtikuussa 1999 hyväksymä strateginen konsepti vahvisti uudelleen sen sitoutumisen ydinasekantaan:

Tammikuussa 2008 julkistettiin Naton Bukarestin huippukokousta varten tehty raportti, kirjoittajina viisi eläkkeellä olevaa korkeinta sotilasjohtajaa.

Raportissa julistettiin, että Naton täytyy valmistautua ”ennaltaehkäisevään ydinase-ensi-iskuun lännen kohtaamien epäsymmetristen uhkien ja globaalien haasteiden” vuoksi. ” Siinä myös vaadittiin ”eurooppalaisen jarrutuksen ja Naton kanssa kilpailun lopettamista” sekä ”voimankäyttöä ilman [YK:n] turvallisuusneuvoston valtuutusta”.

Tämän vuoden tammikuussa julkistetussa USA:n puolustusministerin Robert Gatesin tilaamassa raportissa korostettiin, että ”Yhdysvaltojen tulisi pitää taktisia ydinaseita Euroopassa ja jopa harkita vanhempien risteilyohjusten taistelukärkien modernisoimista”.

Ydinaseita ydinaseettomissa maissa

USA:n ydinaseiden sijoittaminen Eurooppaan toteutettiin ”ydinaseiden jakamiseksi” ja ”taakan jakamiseksi” kutsutun periaatteen mukaisesti sijoittamalla ydinaseita Naton ydinaseettomien valtioiden alueelle.

1950-luvun puoliväliin mennessä USA oli vahvistanut ydinaseiden sijoittamisen Britanniaan ja Saksan liittotasavaltaan.

Näiden aseiden sijoittaminen lisääntyi jatkuvasti niin, että 1970-luvun alkuun mennessä arviolta 7 300 USA:n ydinasetta oli sijoitettu Eurooppaan.

USA:n kansallisen turvallisuuden arkiston viisi vuotta sitten julkistetut asiakirjat tarjoavat pöyristyttäviä kuvauksia siitä, mihin näitä aseita saatettaisiin käyttää.

Vuonna 1973 pidetyssä kansallisen turvallisuusneuvoston kokouksessa puolustushaarojen komentajien neuvoston päällikkö vara-amiraali John P. Weinel visioi sotilaallisiin kohteisiin iskemisen ohella hyökkäystä siviilejä vastaan. ”Toinen vaihtoehto on hyökätä ihmisten kimppuun – 70 miljoonan venäläisen tavoite esimerkiksi.”

Nato-maita, joiden alueella oli ydinaseita, olivat Belgia, Britannia, Saksa, Italia, Kreikka, Hollanti ja Turkki. Kaikilla muilla paitsi Kreikalla on yhä USA:n ydinaseita maaperällään.

Varsovan liiton ja itse Neuvostoliiton hajottamisen jälkeen Nato vähensi jäsenmaihin sijoitettuja ydinaseita, mutta on jättänyt paikoilleen useita satoja näihin päiviin saakka.

Vuonna 1999 hyväksytyn strategisen konseptin mukaan liittokunnan uskottava ydinkanta vaatii jatkossakin eurooppalaisilta liittolaisilta sitoutumista rauhanaikaiseen ydinasevoimien sijoittamiseen maaperälleen.

Vaikka Pentagon ei ole koskaan kertonut eikä edelleenkään kerro todellisia lukuja, USA:n tiedemiesten federaatio arvioi, että Britanniassa, Saksassa, Hollannissa, Belgiassa, Italiassa ja Turkissa sijaitsevissa tukikohdissa on 200–350 ydintaistelukärkeä.

Ydinsulkusopimuksen rikkominen

Vaikka Naton tukikohtiin varastoidut ydinaseet ovat teknisesti USA:n omistamia, isäntämaiden lentokoneiden on määrä pudottaa ne tositilanteessa.

Ydinaseiden sijoittaminen ydinaseettomiin maihin ja näiden maiden lentokoneiden käyttäminen niiden pudottamiseen on ristiriidassa vuonna 1968 solmitun ydinsulkusopimuksen NPT:n kanssa.

Tämän sopimuksen artikla I määrää, että ydinasevaltio ei saa viedä ydinaseita eikä muita ydinräjähteitä suoraan eikä epäsuorasti ydinaseettomaan maahan eikä millään tavalla avustaa eikä rohkaista tällaista valtiota valmistamaan tai muulla tavoin hankkimaan ydinaseita tai muita ydinräjähteitä.

…

ERKKI SUSI