TA-HAASTATTELU: Täyttä kirjailijanelämää
Maaliskuun 18. päivänä 70 vuotta täyttävä Marja-Leena Mikkola on osallistunut ja elänyt täyttä ja monipuolista kirjailijanelämää yli viiden vuosikymmenen ajan.
Mikkola on kirjoittanut novelleja, romaaneja, lastenromaaneja, lauluja, elokuvakäsikirjoituksia ja kääntänyt kirjallisuutta venäjästä, italiasta ja englannista. Hän on elänyt todella monipuolisen ja ahkeran kirjailijanelämän, josta moni nuorempi voi vain haaveilla.
Mikkola saapuu Ruotsalaisen teatterin Café Kafkaan tasan kymmeneltä, kuten olemme sopineet. ”Vill du också ha ett glas vatten?” Mikkola kysyy minulta kohteliaasti. Café Kafkassa kun ollaan, puhutaan ruotsia, se kuuluu asiaan Mikkolan mielestä. Vaatimatonta luonnetta kuvaavat antimet, joihin hän tyytyy: cappuccino ja pieni lohileivos.
Helsingin kirjailija- ja taiteilijapiireissä vuosikymmeniä liikkunut Mikkola tuntee kaupungin kuin omat taskunsa, mutta osa hänestä on aina muualla.
– Toinen puoli minussa kaipaa aina takaisin maaseudulle, toinen puoli on hyvin kiintynyt Helsinkiin, kuvailee Pyhtäällä lapsuuttaan ja kesiään viettänyt Mikkola itseään.
Osa hänestä kaipaa ilmiselvästi myös maailmalle. Vuosikymmenten aikana Mikkola on ollut töissä Italiassa ja vieraillut usein Venäjällä, käynyt Vietnamissa ja Latinalaisessa Amerikassa.
– Vuonna 1959 liftasin ensimmäistä kertaa Italiassa, joka on ihana ja kamala maa. Minusta on jännittävää kävellä keskellä niin vanhaa kulttuuria ja sen muistomerkkejä, joissa edelleen eletään arkea. Nuorena tapasin Roomassa entisiä vastarintaliikkeen jäseniäkin.
Mikkola ei ole karttanut yliopistotutkinnostaan huolimatta ”oikeita töitä”. Ennen kirjailijaksi tulemistaan hän kävi kesätöissä kioskinmyyjänä, jäätelötehtaalla, tarjoilijana. Lisäksi hän ehti työskennellä lyhyen aikaa Suomen Kirjailijaliiton toimistosihteerinä.
Englannin lehtori innosti kirjoittamaan
Kirjailijaksi tuleminen kävi Mikkolan kohdalla varsin helposti.
– Olin kirjoittanut lapsesta asti. Hyvin nuorena haaveilin sotakirjeenvaihtajan ammatista, mutta äitini ja poikaystäväni pakottivat luopumaan haaveesta, mikä oli ymmärrettävää Osallistuin englantilaisen filologian seminaariin, jossa kirjoitin kaksi englanninkielistä novellia. Englannin lehtori arvosti niitä ja kehotti kirjoittamaan lisää: ”We haven’t got much young authors around here.”
Mikkola kirjoitti viisi novellia lisää Ylioppilaiden kirjoituskilpailuun ja voitti kilpailun. Kustantamostakin otettiin yhteyttä nuoreen kirjailijanalkuun. Vielä viisi novellia kirjoitettuaan hänellä oli käsissä novellikokoelman käsikirjoitus. Hän oli 22-vuotias esikoiskirjailija, joka opiskeli Helsingin yliopistossa yleistä kirjallisuutta.
Naisia-esikoisnovellikokoelma esittelee Mikkolan realistisen proosan taitajana, joka ei osoittele, vaan luottaa lukijan kykyyn tehdä päätelmiä.
Esikoisen ilmestyttyä jotkut kriitikot ihmettelivät, miten niin nuori tyttö tiesi sellaisista asioista kuin ammattiyhdistystoiminta. Syy löytyy Mikkolan vanhemmista: molemmat olivat ammattiyhdistysaktiiveja. …
RITA DAHL
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
