TA-ARVIO: Tämän me teimme toinen toisillemme

Alkuperäinen kirjoittaja: Lue lisää Tiedonantajasta nro 45/5.12.2008

”Ihmiset, veljeni, antakaa kun kerron, miten se meni. Vastaatte, etten ole teidän veljenne ettekä halua kuulla. Tarina on tosiaankin synkkä, mutta, vakuutan että se on opettavainen, oikea moraalikertomus.” Näin aloittaa kertomuksensa ranskalainen pitsitehtailija Maximilian Aue. Fiktiivinen pitsitehtailija on minä-kertoja Jonathan Littelin (s. 1967) järkälemäisessä liki 900-sivuisessa romaanissa Hyväntahtoiset.

Amerikkalaisen, nykyään Espanjan Barcelonassa asuvan Littelin esikoisromaani on kirjoitettu ranskaksi, sillä hän on asunut pitkään myös Ranskassa. Hän on voittanut järisyttävällä romaanillaan lähes kaikki Ranskan merkittävimmät kirjallisuuspalkinnot, muun muassa Goncourtin ja Ranskan Akatemian palkinnot. Hyväntahtoiset-romaania on myyty Ranskassa satoja tuhansia kappaleita.

Kirjafriikit lienevät tähän saakka tunteneet paremmin Jonathanin isän, Newsweek-lehden toimittajan Robert Littelin, joka on kirjoittanut joitakin dekkareita. Ranskassa koulunsa käynyt Jonathan Littell puolestaan on aiemmin kunnostautunut vapaaehtoistyössä Bosniassa, Afganistanissa ja Ruandassa. Väkivalta alkoi etoa Jonathania jo lapsuudessa, kun Vietnamin-sota oli hurjimmillaan.

Jonathan Littelin Hyväntahtoiset on Maximilian Auen tarina. Se on synkeä yksinpuhelu, kertomus absoluuttisesta pahuudesta ja siitä, miten sivistyneestä, kulttuuria rakastavasta miehestä tulee tunteeton, sokeasti asiaansa uskova murhamies.

o o o

Monien tuhansien juutalaisten ja muiden vähemmistöjen kansanmurhasta kertovien kirjojen joukossa Hyväntahtoiset on erikoisin lukemani. Siinä missä ennen on kuultu uhrien ääntä, saa nyt sananvuoron natsiupseeri Aue, joka osallistuu joukkotuhontaan sen kaikilla rintamilla ja tasoilla.

Hän on paikalla kaikkialla missä pahuus ylittää inhimillisen käsityskyvyn; hän on mukana teloituksia tehtailevassa Einsatzkommando-yksikössä aina Kaukasukselle asti, hän osallistuu Babi Jarin teurastuksiin, taistelee kommunistien ja juutalaisten ”salaliittoa” vastaan Stalingradissa.

Aue saa tehtäviä myös Ranskasta ja päätyy lopulta Auschwitziin ja Berliiniin entistäkin ”ylevämpiin” tehtäviin. Hän liikkuu erityistehtävissä, jotka edellyttävät paitsi virkamiesmäistä otetta myös mielikuvitusta; miten ihmisten tappamiseen saadaan lisää tehoa ja julmuutta. Auen henkilökohtaisiin tuttaviin kuuluvat niin Auschwitzin komendantti Rudolf Höss, kuin Himmler, Speer ja Hitlerkin. Erityisen lämpimät suhteet hänellä on Adolf Eichmanniin.

Romaani on brutaali, yksityiskohtia kaihtelematon kertomus Mustasta Enkelistä, juristin koulutuksen saaneesta Maximilian Auesta, joka kylvää ympärilleen tuhoa kuin itse Saatana. Ja koko ajan Aue tekee tiettäväksi, että hän ei ole edes antisemitisti, hän on aivan tavallinen ihminen, Homo Sapiens, siinä missä me muutkin. ….

ARTO TUOMINEN

* Arvio kirjasta Jonathan Littell: Hyväntahtoiset. Suomennos: Ville Keynäs. WSOY 2008, sivuja 858.