Kapitalismin kriisi ja Suomi

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 44 / 28.11.2008

Yhdysvaltojen ja sitä kautta koko maailman finanssikriisi on syvenemässä. Tämä kriisi on paljon vakavampi kuin 1930-luvun suuri lama, sillä se koskee globaalin talouden kaikkia pääsektoreita.

Pankkien ”pelastaminen” ei ole ratkaisu kriisiin vaan keskeinen syy romahduksen jatkumiseen. Pankkien pelastustoimet osaltaan myötävaikuttavat koko finanssijärjestelmän epävakauttamisprosessin syvenemiseen. Niillä siirretään suuria summia julkista rahaa veronmaksajien kustannuksella yksityisten rahamiesten käsiin. Se johtaa julkisen velan nousukierteeseen ja ennennäkemättömään pankkivallan keskittymiseen. Kaiken lisäksi finanssijätit käyttävät pelastusrahaa yhtiöiden omaisuuksien turvaamiseen sekä finanssisektorilla että reaalitaloudessa.

Tämä finanssivallan ennennäkemätön keskittyminen puolestaan johtaa kokonaisten teollisuuden ja palvelutalouden sektoreiden vararikkoihin sekä kymmenien tuhansien työntekijöiden lomauttamisiin ja irtisanomisiin.

Reaalitalous on kriisissä. Siitä seuraava työttömyyden kasvu johtaa dramaattiseen kulutuskysynnän laskuun, joka puolestaan johtaa tavaroiden ja palvelujen tuotannon laskuun. Uusliberalistisen makrotalouspolitiikan pahentamana tämä syöksykierre on kumulatiivinen ja johtaa äärimmillään hyödykkeiden ylitarjontaan. Liikeyritykset eivät voi myydä tuotteitaan, koska työntekijät on pantu kilometritehtaalle. Kuluttajilta eli työtätekeviltä ihmisiltä on riistetty talouskasvun vaatima ostovoima Vähillä rahoillaan heillä ei ole varaa ostaa tuotettuja tavaroita.

Ylituotanto johtaa konkursseihin ja myös keinottelumielessä tapahtuviin tuotannon supistamisiin ja tuotannon siirtämisiin ulkomaille, mikä puolestaan lisää työttömyyttä ja heikentää entisestään kulutuskysyntää, ja niin edelleen. Kapitalismin helvetinkone on valmis. Esimerkiksi USA:ssa puolestaan rahoitusjätit ovat luottovalvontaansa hyväksikäyttäen nykyisen kriisin aikana heikentäneet ja hävittäneet lukuisia reaalitalouden yhtiöitä.

USA on nyt romahtamassa kuin korttitalo. On turha kuvitella, että Barack Obamalla on viisastenkivi kriisistä ulospääsyyn. Hänen valtiovarainministeriksi nimittämänsä Timothy Geithner ja kansallisen talousneuvoston puheenjohtajaksi nimittämänsä Lawrence Summers edustavat juuri sitä talouspolitiikkaa, joka on johtanut nykyiseen romahdukseen.

Johtava venäläinen poliittinen analyytikko, professori Igor Panarin arvioi viime maanantaina Izvestijassa julkaistussa haastattelussaan, että dollaria ei suojaa mikään. Hän totesi, että maan ulkomaanvelka on kasvanut kuin lumivyöry, vaikka 1980-luvun alkupuolella ei ollut mitään velkaa. Vuoteen 1998 mennessä velka oli paisunut 2 triljoonaan dollariin, ja nyt se on 11 triljoonaa. ”Tämä on pyramidi, joka voi vain romahtaa.”

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n pääekonomisti Olivier Blanchard puolestaan varoitti sveitsiläiselle Finanz und Wirtschaft -lehdelle antamassaan haastattelussa, että globaali finanssikriisi on pahenemassa. ”Pahin on vasta tulossa. Paljon aikaa tarvitaan ennen kuin tilanteesta tulee normaali.”

USA on vetämässä muuta maailmaa mukanaan kuiluun. EU-alue on nyt virallisesti julistettu taantuma-alueeksi. Britanniassa kysellään, onko maa menossa vararikkoon Saksassa keskuspankki odottaa maan joutuvan pahimpaan lamaan sitten hirveän vuoden 1949. Ja niin edelleen.

Kriisi koskettaa väistämättä Suomeakin, mutta sen avulla myös keinotellaan. Eivät vain vaikeuksissa olevat vaan myös voittoa tekevät firmat lomauttavat ja irtisanovat väkeään. Tämä on osoitus siitä, että pääoma ei halua luopua voitoistaan ja että suuret firmat tekevät kriisin varjolla ns. rakennemuutosratkaisujaan. Kansainvälisiin syihin vetoamalla firmat myös peittävät oman vastuunsa sekä pohjustavat seuraavaa, matalatasoista tes-kierrosta.

Suomessakaan talouskriisiä ei voida torjua samalla uusliberalistisella politiikalla, jolla kriisiin on muualla jouduttu. Porvarihallituksen elvytysohjelma kuitenkin lähtee siitä, että kaikki mahdolliset edut annetaan firmoille ja vain murto-osa satsataan esimerkiksi työllistämiseen. Painopisteen pitäisi olla kotimaisen kysynnän elvyttämisessä, kuntien ja muun julkisen sektorin tuotanto- ja palvelutoiminnan ja rakentamisen lisäämisessä sekä työttömyysturvan parantamisessa.

Suuria firmoja olisi painostettava tinkimään voitto-, osinko- ja optio-ohjelmistaan. Yksityisten palvelumarkkinoiden laajentamisesta kunnissa olisi luovuttava. Pörssikauppa ja valuutanvaihto olisi pantava verolle, suurituloisten veroale olisi peruutettava ja pääomatulot olisi saatettava kunnallisverotuksen piiriin. Verovarojen tuhlaamisesta asevarusteluun olisi luovuttava.

Nyt jos koskaan on huutava tarve radikaaliin kapitalismin kritiikkiin. On myös osoitettava, että talouskriisiä ei voida torjua rikkaita rikastuttamalla ja tavallisilta ihmisiltä yhä uusia uhrauksia vaatimalla. On rohkaistava taisteluun politiikan suunnan muuttamiseksi niitä, jotka tämän maan vaurauden ovat luoneet ja sitä pystyssä pitävät.

ERKKI SUSI