Miksi malaria katosi Suomesta?
Helsingin yliopiston Viikin kampuksella oli perjantaina 24. lokakuuta merkittävä väitöstilaisuus. Suomen kommunistisen puolueen varapuheenjohtaja Lena Huldén väitteli kotoperäisen malarian katoamisesta Suomesta. Vastaväittäjänä hänellä oli professori Paul Reiter Pasteur instituutista Pariisista. Olen ollut monissa väitöstilaisuuksissa, mutta en tällaisessa, jossa vastaväittäjä on ylistänyt niin estottomasti väittelijää. Vastaväittäjän ylistyksiin on helppo yhtyä.
Lena Huldénin väitöskirja avaa uusia uria malarian torjunnassa. Tai oikeammin se osoittaa tieteellisesti oikeaksi vanhoja käsityksiä. Vielä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa oli selviö, että tautien, mukaan luettuna malaria, esiintyminen riippui yhteiskunnallisista oloista. Sitten tämä ”unohtui” ja pitkään tautien torjunta on ollut kemian- ja lääketeollisuuden ohjaamaa. Malarian torjuntakin keskittyi hyttysten hävittämiseen hyönteismyrkyillä – erityisesti DDT osoittautui tässä tehokkaaksi – ja sairastumisen estämiseen lääkkeillä.
Historiaa ja hyönteisoppia
Aikaisemmin historiasta väitellyt Lena Huldén pystyi väitöskirjassaan yhdistämään historian sekä hyönteis- ja loistutkimuksen asiantuntemuksensa. Hän käytti Suomen 1700-luvun puolesta välistä saatavissa olevia seurakunnittaisia kuolleisuustietoja, joihin horkkaan eli malariaan kuolleet oli alusta lähtien listattu. 1800-luvun lopusta lähtien käytettävissä oli myös sairastavuustietoja.
Vakuuttavasti Lena Huldén osoittaa kuinka kotoperäisen malarian esiintymisen pohjoisilla leveysasteillamme mahdollisti sitä levittävien Anopheles -sukuisten hyttysten talvehtiminen perinteisissä savutuvissa, jotka olivat 1800-luvulla monin paikoin edelleen vallitseva asumismuoto. Savutupien lämmössä infektoituneet hyttyset levittivät tautia.
Kotoperäinen malaria oli meillä Plasmodium vivax -loision aiheuttama. Malaria ei aiheuttanut merkittävää kuolleisuutta muulloin kuin epidemioiden aikana, mutta se oli erityisesti Lounais-Suomessa ehkä tärkein väestön työkykyä alentanut tekijä 1800-luvulle asti.
Malaria katosi Suomesta ennen kuin varsinaisiin torjuntatoimiin ryhdyttiin. Lena Huldén osoittaa kuinka malarian katoaminen Suomesta oli seurausta samassa huoneessa nukkuvien ihmisten lukumäärän vähittäisestä pienentymisestä ja 1700-luvulla käynnistyneestä isojaosta. Näiden muutosten seurauksena kotoperäisen malarian leviäminen vaikeutui ja lopulta tauti toisen maailmansodan jälkeen lopullisesti katosi maastamme.
Hyötyä malarian torjuntaan
Väitöskirjan osatyöt on julkaistu arvovaltaisessa Malaria Journal -lehdessä. On siis erittäin todennäköistä, että Lena Huldénin työryhmän tulokset hyödyttävät malarian torjuntaa kaikkialla maailmassa. Lena Huldén ja vastaväittäjä onnistuivat luomaan väitöksestä tilaisuuden, jossa välillä koki olevansa keskellä uusia tutkimuksia ja malarian ennalta ehkäisyn strategioita suunnittelevaa prosessia.
Lena Huldénin väitöskirja ”The decline of northern malaria and population dynamics of Plasmodum vivax” on sen kansainvälisestä luonteesta johtuen englanninkielinen. Hänen kirjoittamansa sekä suomeksi että ruotsiksi ilmestynyt Kuusijalkainen vihollinen -kirja on toivottavasti jokaisessa Suomen kirjastossa. Siitä kiinnostunut lukija löytää lisää aineistoa yhteiskunnallisten tekijöiden vaikutuksesta tautien esiintymiseen.
HEIKKI S: VUORINEN
Kirjoittaja on LKT, lääketieteen historian dosentti
Otsikointi toimituksen.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
