Jokelan ja Kauhajoen pitkä varjo
Kuukauden takainen Kauhajoen murheellinen joukkosurma on herättänyt laajaa keskustelua muun muassa aselakien tiukentamisesta, nuorten mielenterveyspalveluiden parantamisesta sekä ylipäätään koulujen ja oppilaitosten resurssien riittävyydestä. Lokakuun Maanantaiklubilla Helsingissä pestiin myös traagisten koulusurmien jälkipyykkiä ja pohdittiin, mitä oppimista meillä on Jokelan ja Kauhajoen traagisista tapahtumista.
Lasten- ja nuorisopsykiatri Pirkko Turpeinen-Saarella on pitkä kokemus Helsingin kaupungin nuorisopsykiatriasta. Hän korosti, että lapsille ja nuorille pitää kehittää väyliä tuoda tunteitaan esille. Monet nuoret näyttävät tuntevan yksinäisyyttä ja ahdistusta, eikä tunteiden käsittely oikein onnistu kotona eikä koulussa.
Turpeinen-Saari korosti, että persoonallisuuden pohjan pitää tulla kotoa. Kouluissa ongelmana ovat autoritaarinen ilmapiiri sekä pirstoutuneet koululuokat, mikä ei tue yhteisöllisyyden kehittymistä sen paremmin oppilaiden kuin opettajakunnankaan keskuudessa.
– Koulutoimella on uudistumisen paikka, totesi Turpeinen-Saari.
Lasten ääni ei kuulu
Huolehdi omasta pärjäämisestä vaikka sitten muita polkemalla, tiivisti nuorten parissa työskentelevä psykologi Emmi Tuomi uusliberalistisen yhteiskunnan keskeiset arvot. Kouluista puuttuu kasvattaminen rauhaan ja väkivallattomuuteen.
Tuomen mukaan nyt niitetään kunnallisten palveluiden alasajon ja resurssien niukentamisen satoa. Tietoa lasten ja nuorten ongelmista on, mutta poliittista tahtoa niiden korjaamiseen ei ole löytynyt.
– Lasten ääni ei kuulu päätöksenteossa, huomautti Tuomi.
Hänen mukaansa esimerkiksi koulukiusaaminen on laaja, monia ihmisiä koskettava ilmiö, mutta johon opettajilla ei useinkaan ole kykyä eikä taitoa puuttua.
Sekä Pirkko Turpeinen-Saari että Emmi Tuomi olivat sitä mieltä, ettei Jokelan tai Kauhajoen surmia voi pitää vain yksittäisen rikollisen terroritekona. Tuomen mukaan terrorismiselitys pönkittää yksilökeskeistä näkökulmaa. Turpeinen Saari korosti, että pitää nähdä tapausten takana oleva monimutkainen ongelmavyyhti.
Pärjäämisen pakko
Keskustelussa esiin nousi nykyinen kilpailuyhteiskunta, joka pakottaa pärjäämiseen. Kiireinen työ- ja tuotantoelämä verottavat perheiden voimavaroja. Myös koululaitoksessa on jatkuvasti menty kovempien arvojen suuntaan.
Uusliberalistisen ideologian myötä perheiltä on viety edellytyksiä toteuttaa vanhemmuuttaan. Erityisen vaikea tilanne on yksinhuoltajilla. Ensisijaisen tärkeää olisikin hoitaa vähävaraisten perheiden ja vanhempien taloudellinen ja sosiaalinen tilanne kuntoon.
Keskustelussa todettiin myös, miten suomalainen yhteiskuntajärjestelmä näyttää suosivan väkivaltaisia ratkaisumalleja. Tästä meitä muistutti illan päätteeksi omia runojaan lausunut kalliolainen opiskelija Sami Laaksonen, joka itse kritisoi suomalaista militarismia ja toivoi enemmän rauhankasvatusta kouluihin.
MARKO KORVELA
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
