Köyhä Suomi rakensi, rikas Suomi purkaa
Joskus on hyvä katsahtaa historiaan. Demokraattisen naisverkoston Vastavirta -seminaarissa näin tehtiin. Kuulimme lähimenneisyydestä, jossa toisenlainen vaihtoehto oli mahdollinen. Julkista sektoria kasvatettiin ja mitä mainioimpia uusia sosiaalietuuksia keksittiin ja säädettiin kansalaisten tueksi ja turvaksi.
Hyvä on myös muistaa, miten rutiköyhä sotien jälkeinen Suomi oli. Valtio maksoi raskaita sotakorvauksia, asutti noin puoli miljoonaa Karjalan evakkoa, jakoi rintamalta palaaville miehille maapalstoja.
Samaan aikaan säädettiin lakia yleisistä, kaikkia perheitä koskevista lapsilisistä. Laki tuli voimaan 1948. Jo sitä ennen, sodan vielä jatkuessa, 31.3.1944 säädettiin laki kunnallisista äitiys- ja lastenneuvoloista. Kunnallisen neuvolaverkoston rakentaminen saatiin valmiiksi ja koko maan kattavaksi 1949. Ja vielä: yleinen Calmette -rokotus tuberkuloosia vastaan aloitettiin Suomessa vuonna 1941. Se annettiin yleensä jo synnytyslaitoksella. Yleiset kurkkumätärokotukset aloitettiin vuonna 1943. Ennen ei edes raskas sota estänyt julkisen terveydenhuollon kehittämistä. Merkillistä.
Suomen itsenäisyyden ajan ensimmäinen vasemmistoenemmistöinen eduskunta aloitti työnsä tasan 50 vuotta sitten. SKDL oli maan suurin puolue 23 prosentin ääniosuudella. Vuosina 1958-62 SKDL ja kaksi sosiaalidemokraattista puoluetta kehittivät vauhdilla sosiaalivaltiota, jonka nimeksi myöhemmin keksittiin ”hyvinvointivaltio”.
– Suomalainen sosiaaliturva ja hyvinvointivaltio ovat parhaimmillaan tarjonneet ihmisille tasa-arvoisen, vahvan turvan. Voidaan liioittelematta sanoa, että silloin, kun vasemmisto ja kommunistinen liike ovat olleet voimakkaita, on työtätekevien ja vähävaraisten ihmisten elämä muuttunut Suomessa paremmaksi, yhteiskuntaa on uudistettu ja demokratiaa on laajennettu, psykologi Emmi Tuomi totesi seminaarissa.
Kun Suomi punastui
Päivi Uljas ihmetteli puheenvuorossaan, miksi eduskunnan vasemmistoenemmistön kautta vuosina 1958-62 on vähätelty. Silloin kuitenkin saatiin aikaan suuri joukko merkittäviä uudistuksia, joiden pohjalle hyvinvointivaltio sittemmin rakentui.
Mitä siis tapahtui? Miltei ensi töikseen keväällä 1959 eduskunta alkoi parantaa kansaneläkkeitä. Siitä käynnistyi uusien sosiaalivakuutusmuotojen synnyttämisen sarja. Joulukuussa 1959 perustettiin uusi eläkemuoto, sairauseläke, aluksi määräaikaisena.
Työttömyysturvalait uudistettiin kansalaisliikehdinnän tuella keväällä 1960 ja säädettiin työttömyysvakuutus. Samana keväänä uudistettu vuosilomalaki antoi kansalaisille yhden lomaviikon lisää.
– Ylikireästä talouspolitiikasta luovuttiin, työeläkejärjestelmä säädettiin keväällä 1961, peruskoulu-uudistus pantiin vireille, metsätyömiehille säädettiin minimipalkkalaki, lapsilisiä ja varusmiesten päivärahoja korotettiin, hyväksyttiin muun muassa kirjailijoiden tekijänoikeus- ja kirjastolait ja paljon muuta, Uljas luetteli.
Ei ihme, että vanhan polven kokoomuslaisten mielestä eduskunta oli tullut hulluksi, kun ”julkinen sektori laajenee kuin syöpäkasvain muun talouden kustannuksella”.
Uljas haluaa antaa kunnian hyvinvointivaltion rakentamisesta aktiivisille kansalaisille, jotka toimivat uudistusten puolesta. Ilman lakkoja, mielenosoituksia, vetoomuksia ja lähetystöjä ei ripeä sosiaaliturvan kehittäminen olisi ollut mahdollista. Kun porvarienemmistö taas tuli eduskuntaan vuonna 1962, se sääti vielä sairausvakuutuslain ja 40 tunnin työviikon, aktiivisen kansalaistoiminnan vauhdittamana.
Kokoomuksen Juha Rihtniemi totesi vuonna 1962, kun porvarit olivat voittaneet vaalit, että sosiaalisia etuuksia ei voida huonontaa, koska ”silloin maahan saadaan taas vasemmistoenemmistö”. Niin voimakasta oli kansalaisten toiminta uudistusten puolesta.
– Meidän tulisi osata laskea se vaiva ja taito, millä 1950- ja 60-lukujen aktiiviset kansalaiset käänsivät maan kehityksen suunnan. Itse olisin taipuvainen sanomaan, että vuosi 1958 oli mullistus ja eräs sen jälkikuohunta tuli vuonna 1968, Uljas arvioi.
Hyvinvointivaltio voi pahoin
Psykologi Emmi Tuomi palautti puheenvuorollaan kuulijat maan pinnalle, ankeaan nykypäivään. Valtiovalta ryhtyi hyvinvointivaltion purkutalkoisiin 1990-luvun alussa vedoten lamaan. Nyt Suomi on rikkaampi kuin koskaan, mutta purkutalkoot vain jatkuvat.
– Kaikkia tasapuolisesti kohtelevaa sosiaaliturvaa ja julkisia, kunnan ja valtion tuottamia palveluja on pitkään määrätietoisesti murennettu, Tuomi sanoi. Leikkauksia ja etuuksien heikennyksiä perustellaan rahapulalla, mutta todellisuudessa kyse on ideologisesta muutoksesta – ei pakosta, vaan tahallisuudesta. Palveluilla on tarkoitus tehdä voittoa ja ihmisten tarpeet ovat kauppatavaraa.
Sosiaaliturva ei enää tarkoita kaikkien kansalaisten yhteistä turvaa, josta yhdessä maksetaan ja jota yhdessä saadaan.
– Se tarkoittaa pieniä murusia niille, jotka eivät millään pärjää omillaan, vaikka valtio kuinka piiskan kanssa kannustaisi.
Sosiaaliturvan ”uudistamista” tällä hetkellä pohtivan SATA -komitean tavoitteena on muun muassa tehdä työn vastaanottaminen kannattavaksi aina.
– Arvailen, että komitea ei aio lisätä työnteon houkuttelevuutta kasvavalla palkkatasolla tai muilla työehdoilla, vaan tekemällä työttömyydestä tai eläkkeestä niin mahdottoman vaihtoehdon, että ihminen hyväksyy minkä tahansa työn millä tahansa palkalla ja pysyy siinä niin kauan kuin jalat kantavat – minkä jälkeen voi vielä siirtyä istumatöihin.
Suomessa on rahaa enemmän kuin koskaan, ja sosiaaliturva voitaisiin pienillä mutta merkittävillä veroratkaisuilla ja muilla tulonsiirroilla nostaa helposti tasolle, joka todella turvaa ihmistä.
– Yhä enemmän useimmiten nainen jää kotiin hoitamaan lapsiaan tai vanhempiaan, koska eivät uskalla viedä läheisiään suuriin ryhmiin ja väsyneiden hoitajien huolehdittavaksi. Kotihoidon tason nostaminen onkin yksi SATA -komitean parannusehdotuksista. Mutta kotiin jäävät naisetko ovat ratkaisu lasten pahoinvointiin ja ikääntyvien hoidon järjestämiseen?
Tuomen mukaan kyse ei olekaan rahasta, vaan siitä, että ihmisten tulee olla nöyriä jokaisen saamansa palveluksen edessä. Vain rahalla maksettu on arvossaan.
– Me tyhmät ihmiset käyttäisimme hyväksemme kaikenlaisia palveluja, veisimme lapset turhaan päiväkotiin ja varaisimme turhia lääkäriaikoja, ellemme laskun saadessamme ymmärtäisi saamamme palvelun arvoa.
Julkisten palveluiden perusajatus on, että ne, joilla on, maksavat enemmän, mutta kaikki saavat saman verran. Tämä on ollut suomalaisen sosiaaliturvan perusta, ja ehdoton enemmistö suomalaisista kannattaa sitä edelleen.
– Kapitalistiseen ja oikeistolaiseen malliin se ei kuitenkaan sovi. Oikeiston periaate on tasa-arvo mahdollisuuksissa, minkä jälkeen jokainen on omillaan….
MARJALIISA SIIRA
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
