Jugoslavian sotien mustavalkoinen jälkipyykki
Serbian hallitus pidätti äskettäin Radovan Karadzicin sotarikossyytteiden nojalla. Pidätystä säestivät länsimedian ja läntisten johtajien riemunkiljahdukset. Karadzic johti Bosnian serbinationalisteja entisen Jugoslavian hajoamissotien aikana 1990-luvun alkupuoliskolla.
Haagissa majaansa pitävä ja Yhdysvaltojen rahoituksella toimiva entisen Jugoslavian kansainvälinen rikostuomioistuin ICTY on pannut Karadzicin ja yhä karkuteillä olevan Bosnian serbien sotilaallisen johtajan Ratko Mladicin syytteeseen erityisesti Sarajevon piirityksestä, jonka aikana arviolta 11 000 ihmistä sai surmansa, ja noin 8 000 muslimimiehen ja -pojan joukkomurhasta Srebrenican kaupungissa.
Sarajevo ja Srebrenica
Karadzicin syyllistymistä sotarikoksiin ei monikaan aseta kyseenalaiseksi. Hänen poliittisella johdollaan serbinationalistit syyllistyivät moniin hirmutekoihin, ihmisten ajamiseen pois asuinsijoiltaan ja ”etnisesti puhtaiden” vyöhykkeiden muodostamiseen Bosniaan ja Kroatian Krajinan alueelle.
Mutta mikään vähäisempi rikos kuin Sarajevo ja Srebrenica ei syyttäjille riitä. Niistä on tehty lännessä ”pyhä” mantra, jonka kyseenalaistamista pidetään holokaustin kieltämiseen verrattavana rikoksena.
Ranskan TV kylläkin tuli paljastaneeksi raportissaan läntisen tiedustelun tietäneen, että muslimit, eivät serbit, järjestivät pahamaineisen Bosnian siviilien pommituksen Sarajevon torilla 1992 saadakseen aikaan Naton puuttumisen tapahtumiin. Kansainvälinen neuvottelija David Owen myönsi muistelmissaan Naton tietäneen koko ajan, että asialla olivat entisen natsin Alija Izetbegovin johtamat muslimit.
Noin 8 000 muslimimiehen ja -pojan joukkomurhan Srebrenicassa 1995 ovat lännessä kyseenalaistaneet tai kiistäneet vain harvat. Heihin kuuluvat kaksi entistä YK:n virkailijaa Philip Crowin ja Carlos Martins Branco sekä ryhmä journalisteja ja akateemisia tutkijoita, jotka muodostivat Srebrenica-tutkimusryhmän ja julkaisivat 2005 asiasta 200-sivuisen raportin Srebrenica and the Politics of War.
Muita kerettiläisiä ovat muun muassa professori Edward S. Herman (kirjoittanut mm. The Politics of the Srebrenica Massacre, Z Magazine 7.7.2005), journalisti Diana Johnstone (mm. Using War as an Excuse for More War: Srebrenica Revisited, Counterpunch 12.10.2005, ja Jugoslavia ja Nato, narrien ristiretki, Suomen Rauhanpuolustajat ja Like 2007) sekä tohtori Michael Parenti (mm. The Rational Destruction of Yugoslavia).
Mainitut aineistot pakottavat kysymään, kuka oikein valehtelee ja miksi.
Serbien demonisointi
Onpa totuus Sarajevosta ja Srebrenicasta mikä tahansa, koko onneton tapahtumasarja ei suinkaan pelkisty serbijohtajien rikoksiin. Mutta kuten kaikissa sotarikostuomioistuimissa kautta historian, myös ICTY:ssä on suurta valikoivuutta sen suhteen, mitä pidetään sotarikoksena ja kuka päätyy syytetyn penkille.
Koko Balkanin selkkauksessa länsivallat ja länsimedia demonisoivat järjestelmällisesti serbit, kun taas kroaattien ja muslimien suorittamista hirmuteoista ja etnisistä puhdistuksista joko vaiettiin tai ne sivuutettiin vähällä huomiolla. Sama linja jatkuu edelleen.
Luonnollisesti myös USA:n, muiden länsivaltojen ja ylikansallisten rahoituslaitosten päävastuu Jugoslavian talouden tuhoamisesta ja maan pirstomisesta kuului ja kuuluu edelleen kiellettyihin puheenaiheisiin, samoin al-Qaida-terroristiverkoston osallistuminen USA:n myötävaikutuksella Jugoslavian hajottamissotiin….
ERKKI SUSI
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
