VIIKON KOLUMNI: Kilpailuvaltion ideologiako hyväksyttyä?
Porvarillinen ”sinilevähallitus” täytti juuri yhden vuoden. Emeritusprofessori Tuomo Martikainen sanoo Suomen Kuvalehdessä (SK 16/2008), että porvarihallitus on vankasti vallassa. Selkänojana on ”kilpailuvaltion ideologia, jonka suomalaiset ovat laajoin joukoin hyväksyneet”. Oikeistolainen politiikka on murtautunut ideologiseen johtoasemaan. Martikainen sanoo ikään kuin Antonio Gramscin hengessä, että uusliberalismi, porvarillinen ajattelu- ja toimintatapa on saanut hegemonisen aseman suomalaisessa yhteiskunnassa.
Martikainen sanoo, että merkittävää on ollut keskustan siirtyminen selvään markkinapainotukseen. Keskusta korostaa aiempaa vahvemmin markkinoiden merkitystä julkisten palveluiden tuottamisessa. Samaa tietysti voi sanoa vihreistä. Kun muualla maailmassa vihreät mielletään osaksi vasemmistoa, meillä vihreät ovat kiinteä osa uusliberalistista sinileväkoalititiota. Koijärveltä on kovin pitkä matka uusliberalistiseen, markkinapainotteiseen yhteiskuntapoliittiseen linjaan. Vihreistä on tullut kokoomuksen puutarhaosasto niin Suomen hallituksessa kuin esimerkiksi Tampereen kunnallispolitiikassakin. Tämä on ikävää, ja erityisen ikävää vihreiden nuoria, rehellisiä kannattajia kohtaan.
* * *
Martikaiselta voisi kysyä, että missä vaaleissa kokoomus, keskusta ja vihreät ovat hakeneet kansan tuen juuri uusliberalistiselle yhteiskuntapolitiikalle? Eivätkö nämä puolueet ole päinvastoin korostaneet vaalitunnuksissaan hyvinvointivaltion pelastamista? Ei edes kokoomus ole esittänyt vaalitunnuksissaan julkisten palvelujen täydellistä kilpailuttamista, ulkoistamista ja yksityistämistä. Käytännössä toki kokoomus, keskusta ja vihreät ovat vaalien jälkeen tällä linjalla olleetkin.
Asian tekee ymmärrettäväksi se tosiasia, että kansalaisten asennemittaukset kertovat laajasta tuesta suomalaiselle hyvinvointimallille, ei markkinayhteiskunnalle. Jopa hyvinvointivaltion vaatima verotus on kasvattanut suosiotaan. Noin 75-80 prosenttia suomalaisista sanoo, että hyvinvointivaltio on aina hintansa arvoinen. Tämä laaja enemmistö haluaa, että kunta, kaupunki tuottaa itse julkiset peruspalvelut. Kun taas poliittinen eliittimme haluaa ns. uudistaa hyvinvointimalliamme eli tehdä siitä markkinayhteiskunnan, kuten Martikainen haastattelussaan ounastelee.
Olisi toki reilua, että ne poliittiset voimat jotka tosiasiassa haluvat tehdä Suomesta markkinatorin, eräänlaisen ”pikku-Amerikan”, hakisivat myös vaaleissa tälle linjalle avoimesti tukea. Kansa ei tue uusliberalistista politiikkaa, mutta poliittinen eliittimme tukee. Vastakkainasettelujen aika ei siis sittenkään ole ohi.
JARI HEINONEN
Kirjoittaja on tamperelainen sosiaalityön professori ja kaupunginvaltuutettu.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
