Ulkomaalaisvastaiset hyökkäykset Etelä-Afrikassa
Gautengin maakunnasta Etelä-Afrikassa alkanut väkivalta muista Afrikan valtioista tulleita maahanmuuttajia vastaan voi hyvinkin levitä maan muihin osiin, ellei yhteisöjä saada mobilisoiduksi suitsemaan kriisiä. Tämän viikon alkuun mennessä 50 ihmistä oli saanut surmansa ja noin 30 000 joutunut muuten väkivallan kohteiksi.
Muutamia päiviä pahimman väkivalta-aallon jälkeen hallitus lähetti armeijan vahvistamaan voimiensa äärirajoilla olleita poliisiyksiköitä väkivallan pahimmin koettelemille alueille.
Mutta Emmanuel Ngenzi satojen väkivaltaa paenneiden tilapäiseksi suojapaikaksi tulleesta pakolaisministeriön Johannesburgin-keskuksesta sanoo, että viranomaisten täytyy toimia nopeasti vahvistaakseen kansanryhmien suhteita slummialueilla, missä väkivalta on puhjennut. ”Meidän täytyy taivutella paikallisia yhteisöjä saadaksemme heidät ymmärtämään rinnakkaiselon välttämättömyyden”, Ngenzi sanoi.
Hän totesi, että yhteisöjä muissa mahdollisissa räjähdyspisteissä täytyy mobilisoida ennen muukalaisvihamielisen väkivallan mahdollisia purkauksia. Muissa maakunnissa on jo ollut lukuisia erillisiä esimerkkejä ulkomaalaisiin kohdistuvasta uhkailusta.
Toistaiseksi väkivaltaa on pääosin tapahtunut noin kuudessa epämuodollisessa siirtokunnassa Gautengissa ja osissa mustien asuma-alueita Alexandriassa ja Sowetossa. Siirtokunnat muodostavat tiheästi asutut hökkeliryhmät ovat maan köyhien kaikista köyhimpien koti. Monet niissä asuvat ovat tulleet maaseutualueilta etsimään parempaa toimeentuloa Pretorian ja Johannesburgin suurista kaupunkikeskuksista.
Uusliberalismi ja yksityistäminen
Etelä-Afrikan rotusuhteiden instituutti on yksi monista kansalaisyhteiskunnan järjestöistä, joka pitää syynä väkivaltaan hallituksen poliittisia epäonnistumisia. Ne ovat korostaneet sitä, että täyttymättömistä odotuksista, ankarasta köyhyydestä ja jatkuvasta sosiaalis-taloudellisesta eriarvoisuudesta on tullut kohtalokas yhdistelmä, joka on saanut aikaan kaikkein haavoittuvimpien joutumisen uhreiksi.
Vuodesta 1994 lähtien Etelä-Afrikan kehitystie on nojautunut bruttokansantuotteen kasvutavoitteisiin ja uusliberalistiseen politiikkaan, jonka painopiste on ollut yksityissektorin laajentamisessa. Julkisen sektorin yhteiskunnalliset kehitysohjelmat ovat olleet paljolti taka-alalla, ja köyhien mustien kaupunki- ja maaseutuyhteisöjen tilanne on muuttunut vähän sitten apartheidkomennon päivien.
Rotusuhteiden instituutti myös tuomitsi laki- ja oikeusjärjestelmän ”epäpätevyyden” ja poliisin korruption. Kumpikin edistää yleistä laittomuuden ilmapiiriä, missä ihmiset turvautuivat väkivaltaan ”ilman pidättämisen tai syytteeseen joutumisen pelkoa”. Instituutti sanoi myös, että ”poliisin kovakouraiset ratsiat laittomia maahanmuuttajia vastaan loivat vaikutelmaa, että he olivat luvallista riistaa Etelä-Afrikassa”. …
MARK WALLER
Käännös: Erkki Susi
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
