Tehyläisten voitto ja sotkumaakarit
Erään lehtiotsikon mukaan Tehyn työtaistelu peruuntui. Väärin. Tehyläiset kävivät monta kuukautta ankaraa työtaistelua. Taktiikkana siinä oli ajaa ainakin pääosin vaatimukset läpi joukkoirtisanoutumisilla uhkaamalla, ei joutumalla turvautumaan niihin.
Taktiikka onnistui. Tehyläiset saivat suuren voiton. Voitto on heidän taistelutahtonsa ja yleisen mielipiteen heille antaman tuen ansiota. Voitto on harvinainen. Pariin vuosikymmeneen ay-liikkeessä ei ole käyty taistelua, jossa olisi saavutettu offensiivinen voitto, ei vain torjuntavoittoa. Ja voitto on historiallinen, sillä tehyläiset kävivät todellista uuden ajan taistelua, joka nojasi tietoisesti yhteisöllisyyteen, kaikille tärkeiden julkisten palvelujen turvaamiseen ja yleisen mielipiteen tukeen.
Hämmennystä ja aika tavalla pahansuopuuttakin tämän tehyläisten ihmeteon edessä osoittavat monet seikat.
Kuten se, että samalla kun tehyläisten saavuttamia palkankorotuksia vähätellään, niihin halutaan kiirehtiä osille. Ei ole tehyläisten vika, että muut saman alan muihin liittoihin kuuluvat työntekijät joutuivat tyytymään pienempiin korotuksiin. Mutta on aivan varmaa, että vaikka Tehyn nyt solmima sopimus sinänsä koskee juridisesti vain tehyläisiä, se raivaa tietä myös muiden täsmälleen samaa työtä tekevien palkankorotuksille ja kaikkien muiden matalapalkkaisten alojen työntekijöiden palkankorotuksille, jos heidän liittonsa tämän sopimuskauden loppuessa niitä tarmokkaasti ajavat.
Tai se, että luodaan tahallaan sellaista kuvaa, että Tehyn voiton takia kuntien veroäyrejä ja terveyskeskusmaksuja joudutaan nyt nostamaan ja tavalliset ihmiset joutuvat maksumiehiksi. Todellisuudessa samojen vähän yli sadan kunnan todettiin jo ennen eduskuntavaaleja olevan rahoituskriisissä ja joutuvan korottamaan veroäyrejään. Silti hallitus eduskunnan suostumuksella jatkoi kuntien kuppaamista. Ja todellisuudessa asiakasmaksujen roimat korotukset ja korotusautomaatti niiden sitomisella indeksiin kirjattiin jo Matti Vanhasen edellisen hallituksen kaudella vuoden 2006 valtion budjetin yleisperusteluihin. Ja nykyinen hallitus ja eduskunta päättivät korotusten toteuttamisesta. Eli todellisuudessa tehyläisten tuloksen takia kenenkään veroja ja maksuja ei tarvitse nostaa.
Luomalla kuvaa, että tavalliset ihmiset joutuvat vääjäämättä palkankorotusten maksajiksi, peitetään samalla valtiontalouden valtava ylijäämä ja muut rahoituskeinot, palkankorotusten ansiosta kasvavat valtion ja kuntien verotulot sekä päättäjien vastuu kuntien ahdingosta. Peitetään se, että valtiovallan osuudeksi tehyläisten palkankorotusten kustantamisessa jäi täysi nolla.
On kieltämättä aika erikoista, että Tehyn ja kuntatyönantajan sopimuksessa pieni osa palkankorotuksista on sidottu tuottavuuteen. Tuottavuutta voidaan lisätä eri keinoin, mutta tuskin väestön ikääntyessä henkilöstön määrää vähentämällä, pikemminkin päinvastoin. Sopimuksella sinänsä ei vähennetä henkilöstöä. Riippuu eduskunnassa ja kunnissa tehtävistä päätöksistä, miten henkilöstömäärä kehittyy ja miten sanotaan ”ei” tuottavuuden nimissä nurkan takana luuraavalle terveydenhuollon yksityistämiselle.
ERKKI SUSI
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
