Hempankaari

Alkuperäinen kirjoittaja: Lue lisää Tiedonantajasta nro 42/2007

Mikä on kehitysvammaisten asemaa 200-luvulla? Tullaanko kaikesta karsimaan jotain vai onko mahdollista jatkaa nykyistä mallia?

Nokian Työväenopisto oli aikonut tästä syksystä lähtien jättää huomiotta nokialaisten kehitysvammaisten musiikkiterapia- ja taidekerhot. Kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsen Eero Salonen (skp) oli saanut siitä tietoa ja otti lautakunnassa asian esille, ja vuoden 2008 alusta palautetaan entinen käytäntö eli kehitysvammaisten kerhot jatkavat ja heidän ei tarvitse maksaa opiskelustaan. Tämä syksy on rahoitettava muulla keinoin.

Vohvelikahvit Hempankaaressa

Tapaus sai minut ja Eero Salosen kävelemään paikan päälle katsomaan, mitä oikein on tapahtumassa. Siispä astuimme sisään Nokian keskustassa olevaan kehitysvammaisten toimintakeskukseen Hempankaareen. Sitä ylläpitää Pirkanmaan sosiaalipalvelujen kuntayhtymä.

Eteemme avautui viihtyisä avara tila, missä oli touhua kuin muurahaispesässä. Asiakkaita on 67 ja jokaiselle on tekemistä. Tilaa käytetään monipuolisesti, joten huonekaluja on siirreltävä tarpeen mukaan. Tilaa myös vuokrataan eri tilaisuuksia varten.

Kaiken touhun keskeltä saimme iloisia tervehdyksiä. Vastaanotto oli lämpimän myönteistä. Kysyttiin heti, mitäs sulle kuuluu?

Hempankaaren toiminta on järjestetty mielekkäästi ja siellä on monipuolista tekemistä. Siellä on käynyt 18:sta eri maasta edustajat tutustumassa ja mallia ottamassa. Periaatteena on avoimuus eli kuka tahansa voi poiketa kahvioon vaikkapa vohvelille.

Niinpä mekin istahdimme antamaan vohvelitilauksemme ja pian edessämme olikin nautinnolliset jäätelövohvelit kahvin kera. Olipa kysymys makeasta tai suolaisesta vohvelista, kokemus on ihastuttava kaiken kaikkiaan. Tunnelmaa ja nautintoa ei voi sanoin kuvata, se pitää itse kokea.

Taitavia taideteoksia

Saimme seuraamme toimintakeskuksen vastaavan ohjaajan Merja Niemisen ja alusta pitäen kehitysvammatyössä mukana olleen monitoimimies Timo Pälän. Pääsimme tutustumaan taidehuoneeseen, missä tapasimme taiteilija Jarmo Jalon täydessä työn touhussa ryhmänsä kanssa.

Ajatella, hän oli samalla asialla jo 13 vuotta sitten, kun tein Tiedonantajaan juttua kehitysvammaisten taidekerhosta. Silloin oltiin vallan eri tiloissakin, mutta tehtiin tauluja ja myös keramiikkatöitä sekä paperimassasta isoja soittajapoikia. Soittajapojat saivat minut silloin liikkeelle ja ne ovat kiinnostaneet myös Tapsan tahtien somisteina monia juhlijoita. Siitä asti Jalo on jaksanut opettaa uusia tekniikoita näille innokkaille oppilaille. Nyt oli vuorossa puupiirros ja taitavia teoksia oli jo syntynytkin seinälle. Keramiikkapajaakaan ei ole lopetettu.

Saimme tutustua myös vaikeavammaisille erikseen rakenneltuun tilaan. Tila on viihtyisä ja siellä on monenlaisia apuvälineitä toiminnan järjestämiseksi. Tilaan saapuu päivittäin yhdeksän vaikeavammaista asiakasta.

Paras-hanke ja muutosten aika

Kuulimme, että Paras-hankkeen myötä nykyisen kaltaiset kuntayhtymät eivät ole enää mahdollisia, vaan on muutosten aika. Miten kehitysvammatyö tulevaisuudessa järjestetään, on vielä kaikille epäselvää. Kunnilta on kysytty mielipiteitä eli kuntien hallitukset ovat hahmotelleet omat haaveensa ja niitä sitten yritetään yhdistellä.

Merja Nieminen toivoo, että siirtosopimuksia olisivat tekemässä ja sopimassa alaa tuntevat henkilöt. Kehitysvammatyössä on omat erityisvaatimukset ja ne pitäisi kokonaisuutena huomioida. Merja Niemistä huolestuttaa kehitysvammaisten asema yleensäkin 2000-luvulla. Kehitysvammatyö on moninaista. Siihen kuuluvat laitokset, kuten Ylisen kuntoutuskeskus, neuvolat, hoitokodit, ryhmäkodit ja avohoitopaikat….

TUULA PALOMÄKI