Föribeat, eli näin me rokataan!
Suomessa ei ole tähän saakka voinut elvistellä varsinaisella kabaree- ja musikaali-perinnöllä. Sen ylläpitämisestä ovat viime vuosiin saakka vastanneet lähinnä suomenruotsalaiset teatterit tuomalla estradille muutamia tasokkaita esityksiä. Vaan tänä syksynä kaikki on toisin.
Nyt maassa piisaa musikaaleja; Tampereella esitetään Patukkaoopperaa, Helsingissä The Sound of Musicia, Kaunotarta ja hirviötä sekä The Producersia. Lahdessa pyörii The Beatles Story ja pian The Cats -musikaalikin. Oman panoksensa uuden kabaree- ja musikaaliperinnön luomiseen antaa tänä syksynä myös Turun kaupunginteatteri, jossa nostalgiamusikaali Föribeat on vastikään saanut ensi-iltansa.
Niin taloutensa kuin tulehtuneiden henkilösuhteidensakin kanssa julkisuudessa ollut Turun kaupunginteatteri paikkaa ainakin rahoitusvajettaan Föribeatilla, sillä musikaalin lipuista on jo nyt myyty yli 90 prosenttia.
Föribeat on äärettömän paikallinen musikaali siinä missä tekstinikkarina toimineen Ilpo Tuomarilan aiemmatkin Turkuun tekemät musikaaliproduktiot Hennalan torvisoittokunta (1998) ja Ankkurilyhty (2001). Musikaali myy ja turkulaisuus etenkin. Föribeat-musikaalissa liikutaan 1960-luvun puolivälissä, jolloin uudenlainen musiikki ja uudet aatteet tunkivat ylös pysähtyneisyydestä.
Tuomarilan teksti pohjautuu muun muassa Antero Laihon populaarikulttuurisiin tutkimuksiin sekä Iiro Anderssonin Turun radioon tekemään Föribeat-ohjelmasarjaan.
Puheteatterin ja etenkin vakavamman draaman ystävää tuppaa kumman usein musikaaleja katsoessa ihmetyttämään; missä on tarina, eikö musikaalituotanto tarvitse juoheasti etenevää kunnon tarinaa? Mihin nykymusikaalien usein varsin löyhällä juonenrakentelulla pyritään? Musikaalissa tietysti esillä on musiikki, laulut ja tanssit. Mutta riittääkö se?….
ARTO TUOMINEN
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
