Ei toiveajattelua vaan liikkeelle sotaa vastaan
Monet ihmiset sodanvastaisessa liikkeessä yrittävät vakuutella itselleen, että presidentti George W. Bush ei voi hyökätä Iraniin. Hänellä ei ole keinoja tehdä niin tai hän ei ole tarpeeksi typerä sotkeutuakseen sellaiseen seikkailuun.
Tämän arvion tueksi nostetaan esiin monia seikkoja, esimerkiksi: Jos Bush hyökkää, Irakin shiiat katkaisevat USA:n huoltolinjat. Jos hän hyökkää, iranilaiset sulkevat Hormuzin salmen. Venäjä ei salli sellaista hyökkäystä. Kiina ei salli sitä, vaan upottaa kostoksi dollarin. Arabimaailma tulee räjähtämään. Jne.
Pessimistiset tarkkailijat näkevät kuitenkin tilanteen toisin.
Irakin shiiat eivät ole yksioikoisen kuuliaisia Iranille. Jos he eivät nouse USA:ta vastaan – ainakaan kovin järjestäytyneesti – kun heidän oma maansa miehitetään, he eivät todennäköisesti nouse USA:ta vastaan, jos naapurimaahan hyökätään. Mitä tulee Hormuzin salmen sulkemiseen, se tulee olemaan vain lisäperustelu pommittaa Irania kovemmin.
Loppujen lopuksi pääasiallinen sodan perustelu Irania vastaan on uskomatonta kyllä se, että Iran tukee USA:n joukkojen vastaista vastarintaa Irakissa. Jos se ei toimi argumenttina Iranin pommittamiseen, niin mikä tahansa Iranin suorittama vastatoimi tulee ”oikeuttamaan” lisäpommitukset, kenties ydinasein. Iranin maaperälle ei hevin voida tunkeutua, mutta ydinuhkalla höystettyjä pommituksia vastaan Iran voi tehdä vain vähän.
Venäjä tulee lisäämään nyt pahasti USA:sta jäljessä olevaa sotilaallista varusteluaan, mutta se ei voi tehdä mitään muuta, ja Washington tulee olemaan vain iloinen voidessaan käyttää Venäjän reaktiota perusteluna omien asevoimiensa paisuttamiseen. Kiina kantaa huolta lähinnä omasta kehityksestään eikä ryhdy dumppaaman dollaria ei-taloudellisista syistä. Useimmat arabihallitukset, toisin kuin niiden väestöt, tulevat olemaan vain mielissään nähdessään Iranin shiiajohtoa nöyryytettävän.
Nicolas Sarkozyn korvattua Jacques Chiracin Ranska on muuttunut Länsi-Euroopan itsenäisimmästä maasta lähestulkoon USA:ta nöyristelevimmäksi maaksi. Kaiken lisäksi pääosa Ranskan maallisesta vasemmistosta on kiihkeästi Iranin vastainen tavallisista syistä, jotka liittyvät naisten asemaan ja uskontoon. Ja ilman Ranskan tukea Saksa voidaan aina vaientaa muistuttamalla holokaustista.
Mitään merkittävää vastustusta sodalle ei siis pahimmassa tapauksessa nouse Euroopasta, paitsi mahdollisesti sen muslimiväestöstä. Mikä tulee olemaan yksi lisäsyy osoittaa, että he ovat ”takapajuisia”, ”ääriaineksia” ja ”demokratian vihollisia”.
Kaikki ideologiset tienviitat hyökkäykselle Iraniin ovat paikallaan. Maa on perin pohjin demonisoitu. Tämä riittää sinänsä neutralisoimaan suuren osan yhdysvaltalaisesta ja eurooppalaisesta ”vasemmistosta”. Tietenkään mitään laillista syytä hyökätä Iranin kimppuun ei ole. Mutta hallitseva ihmisoikeuksien ideologia on laillistanut, erityisesti ”vasemmistolaisissa” ja ”vihreissä” piireissä, oikeuden interventioon humanitaarisin perustein missä tahansa milloin tahansa, ja tämä ideologia on onnistunut sysäämään sivuraiteelle sellaisen pikkuseikan kuin kansainvälisen oikeuden.
Israel ja sen fanaattiset yhdysvaltalaiset kannattajat haluavat Iraniin hyökättävän, koska Iran on syyllistynyt palestiinalaisten oikeuksien puolustamiseen ja holokaustin kyseenalaistamiseen (kuten maailmalle on melko hatarin perustein uskoteltu). Molemmat USA:n poliittiset puolueet ovat tiukasti Israel-painostusryhmän valvonnassa, samoin media. Osa sodanvastaisesta liikkeestä on aivan liian keskittynyt Israelin turvallisuudesta huolehtimiseen puolustaakseen tosissaan Irania.
Sodan voisi estää vain se, että amerikkalaiset uhkaisivat omaa hallitustaan joukkomittaisella kansalaistottelemattomuudella ja ihmiset muuallakin lähtisivät liikkeelle. Sodanvastaisen liikkeen pitäisi nojata omiin voimiinsa sodan estämiseksi eikä odottaa, että jotkut muut hoitavat homman.
Tämä jeremiadi ei ole tarkoitettu ennustukseksi vaan hälytykseksi toimintaan. On syytä iloita, jos edellä sanottu osoittautuu vääräksi.
ERKKI SUSI
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
