Kaikenlaista rakkautta, eräänlaista lämpöä
Mårten Westö (s. 1967) tunnetaan parhaiten runoistaan ja käännöstöistään. Tai sitten ihan vaan sen kuuluisamman Westön, Kjellin pikkuveljenä! Hän on julkaissut muun muassa kolme ruotsiksi kirjoittamaansa runokokoelmaa Vid tröskeln (1990), Som om det fanns (1992) ja Nio dagar utan namn (1998), sekä ruotsintanut Pekka Tarkan kirjoittaman kaksiosaisen Saarikoski-elämäkerran. Ruotsissa Mårten Westö saavutti kuuluisuutta, kun hän vuonna 2006 osallistui Ruotsin radion novellikilpailuun novellillaan Ändhållplats.
Samainen Ändhållplats-novelli on mukana Westön hiljattain suomeksi julkaistussa novellikokoelmassa, joka samalla on hänen varsinainen debyyttinsä prosaistina. Tässä Eräänlaista lämpöä -kokoelmassa se on saanut nimen Päätepysäkki.
Eräänlaista lämpöä sisältää yhdeksän novellia. Ylen kaunista on rakkaus, mutta kuka tuntee naiset? tuntuu Westö kysyvän. Novelleissa liikutaan rakkauteen liittyvissä aiheissa, mutta rakkaus ei aina ole miehen ja naisen välinen asia, niinpä Westö laajentaa tematiikan myös aikuisten ja lasten välille. Novellien perussävy on pääosin haikean melankolinen, paikoin jopa musta, mutta kumminkin ilon pilkahduksillakin maustettu.
Kaikkihan me kaipaamme rakkautta ja huolenpitoa, jopa niin paljon että ellemme sitä saa, emme kykene kunnolliseen toimintaan millään elämänalueella. Rakkauden koko kirjo ei tietysti ole vain kukoistusta ja hehkua, vaan kuvaan kuuluu, että rakkaus lakastuu. Ennemmin tai myöhemmin. Ja yleensä se tekee kipeää. Onko niin, että rakkaudessa onkin ollut kyse vain muistoista, jälkilämmöstä joka lämmittää enää vain hiipuvan hiilloksen lailla. Eräänlaista lämpöä sekin, tuntuu Westö muistuttavan….
ARTO TUOMINEN
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
