Yhteiskunnan tuki on yhä enemmän taisteltava itse

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 26/2007.

Mitä rikkaampi suomalainen yhteiskunta on, sitä vaikeampi apua tarvitsevan on saada hänelle kuuluvia palveluja. Ja mitä porvarillisempi yhteiskunta on, sitä hanakammin käydään vähävaraisten ihmisten palvelujen kimppuun. Tämän on kokenut tamperelainen lastenhoitaja Mervi Grönfors, joka on kahden adoptiolapsen yksinhuoltaja.

– Kaikki etuudet olen joutunut tappelemalla tappelemaan. Tämä koskee adoptiotukea, elatustukea, omaishoidontukea ja kaikkea mahdollista. Kuntapuolellakin linja on kiristynyt, mutta Kelan kanssa asioiminen on kaikista hankalinta. Byrokraattinen asenne on pesiytynyt sinne hyvin syvälle, sanoo Mervi Grönfors kokemuksenaan.

Hän ihmettelee, miten kouluttamaton, sairas tai vammainen pystyy taistelemaan eduistaan ja oikeuksistaan, kun se on ollut hänelle hoiva-alan ammattilaisena ja yhteiskunnallisesti valveutuneena kovan työn takana. Vuonna 1984 lastenhoitajaksi valmistunut Grönfors on toiminut mm. Tehyn liittovaltuuston ja Lastenhoitajaliiton hallituksen jäsenenä.

– Nyt kun kaikki liput ja laput ovat selkäytimessäni, asiat sujuvat paremmin. Mutta niin lakisääteisten kuin muidenkin palvelujen pitäisi sujua ilman tappeluja ja valituksia. Jos vaihtaisin vielä ammattia, haluaisin kouluttautua palveluneuvojaksi, niin suuri tarve neuvonnalle on olemassa.

Sosiaalipalvelujen tilaa ja myöntämiskäytäntöä kuvaa hyvin se, että vaikka Mervin molemmilla lapsilla on elinikäiset diagnoosit, tukea myönnetään vain määräaikaisina jaksoina.

Lasten kyvyt

hämmästyttävät

Mervi Grönforsin elämässä on ollut suuria käänteitä. Ammatilliset ja poliittiset luottamustehtävät hän jätti sairastuttuaan. Erottuaan avopuolisostaan hän haki ja sai adoptio-oikeuden. Molemmat lapset ovat pietarilaisesta lastenkodista. Sairauksiensa vuoksi he tarvitsevat erityispäivähoitoa, tutkimuksia ja kalliita lääkkeitä.

– Olen aina ollut kiinnostunut venäläisestä kulttuurista ja yhteiskunnasta, kielenkin osaan jotenkuten. Halusin antaa pojalleni ja tyttärelleni paremman elämän kuin heillä olisi Pietarissa ollut. Ja onhan Pietari niin lähellä, että siellä on helppo vierailla kun lapset varttuvat vielä, sanoo Mervi Grönfors.

Ammatin, kiinnostuksen ja kielitaidon lisäksi hänellä on ollut apuna työväenopistossa opeteltu viittomakieli, joka on avannut portteja adhd-lasten maailmaan. Mutta suurin ilon ja ihmetyksen aihe hänelle on ollut lasten kyky oppia ja omaksua nopeasti uusi kieli ja kulttuuri.

– Nuorempi lapsi oppi suomen kielen kahdessa kuukaudessa niin hyvin, että enää harvoin puheeseen tulee venäjänkielisiä sanoja. Olen itse oppinut lapsilta tavattoman paljon, hämmästelee Mervi Grönfors.

Vaikka lasten perusasiat alkavat olla kunnossa, tarvitsevat lapset kehityksen myötä uutta tukea. Ammattinsa puolesta Mervi Grönfors tietää miten paljon leikkaukset ja yksityistämiset ovat purreet vähävaraisten ihmisten tarvitsemaan apuun.

– Kun takavuosina esimerkiksi kunnallista kodinhoitoapua sai melko helposti, joutuu nykyisin maksamaan yksityisten palvelutuottajien kalliit tuntilaskutukset.

Tytär on odottanut terapiaansa puoli vuotta ja pojan ratsastusterapiaan odotetaan Kelan päätöstä. Myös koulun aloituksen lykkääminen on ollut byrokraattisen hankalaa.

Ärhäkkyyttä hoiva-alan

edunvalvontaan

Ihmisten tarpeet ja päättäjien päätökset kulkevat usein eri latuja. Ja vaikka päätökset olisivat hyviä, voi niiden toteutus ontua pahasti.

– Lapsi – ja kuka tahansa – tarvitsee palvelunsa, päättipä valtuusto mitä hyvänsä. Ja ainakin lakisääteisiin palveluihin pitää riittää rahaa, jääköön vaikka jäähalli tai autotunneli rakentamatta. On merkillistä, että kunnat voivat kiertää lakisääteiset palvelut, sanoo Mervi Grönfors tuohtuneena.

Ammattiliitojen luottamustehtävissä olleena ja alaa seuraavana häntä huolestuttaa hoiva-alan liittojen sinisilmäisyys ja ponnettomuus asioiden hoitamisessa. Grönforsin mukaan on outoa, jos Tehy tosissaan uskoi kokoomukseen lupauksiin alan palkankorotuksista.

– Nyt tarvitaan ärhäkkyyttä ja alan liittojen yhteistoimintaa, muuten ei muutosta tule. On pistettävä vaikka radikaalisti peppua penkkiin, jos muu ei auta.

Kyse ei ole vain palkoista. Mervi Grönfors muistuttaa, että hoiva-alan liittojen voima ja näkyvyys vaikuttaa myös palvelujen tilaan ja laatuun. Kunnallisia palveluja on puolustettava jatkuvaa yksityistämisen vyöryä vastaan. Esimerkkinä hän mainitsee Elinkeinoelämän valtuuskunnan tuoreen kannanoton, jossa kuntia yllytetään palvelutuotannossaan tukeutumaan yrityksiin.

– Tietysti itsenikin pitäisi olla aktiivinen, ja lähteä ay-toimintaan ja politiikkaan mukaan. Mutta perhetilanteeni on nyt sellainen, että lapset on asetettava etusijalle. Mutta ainahan voin vaikka kirjoittaa mielipiteitäni lehtiin, toteaa Mervi Grönfors.

Teksti ja kuva:

HANNU OITTINEN