Aravan alasajo on osa hallituksen asuntopolitiikkaa

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 23/2007

Vanhasen-Kataisen sinilevähallitus on aloittanut vauhdikkaasti, ja lämmin kesä saattaa voimistaa poliittisia kukintoja. Työministeriön ja vähätuloisten ilmaisen päivähoidon ohella lakkautuslistalle on joutunut aravarahoitteinen sosiaalinen asuntotuotanto.

Julkisuudessa väitetään, että hallituksella ei ole mitään tekemistä aravan lakkauttamisen kanssa, vaan kyseessä on markkinoiden reaktio asuntorahan hintaan. Näinkö on, Asukasliiton puheenjohtaja Herkku Hernesniemi?

– Ei se ihan näin ole. Kyllä aravan lakkauttaminen ja uuden hallituksen asuntopolitiikkaa liittyvät toisiinsa. Hallitusohjelman mukaisesti valtion asuntorahaston jättiomaisuus aiotaan siirtää valtion kassaan yleiskatteeksi. Halpakorkoinen yleishyödyllinen asuntotuotanto on juuri rahoitettu arava-järjestelmän kautta asuntorahaston varoilla, vastaa Herkku Hernesniemi.

Kyse ei ole pikkurahasta, sillä lainat pois lukien rahastossa muhii jopa 7,5 miljardia euroa. Vaikka hallitus on luvannut, että toimi ei saa vaarantaa asuntotuotantoa, se ei voi olla heikentämättä vähätuloisille suunnattua vuokra-asuntotuotantoa.

Valtio luopuu ohjauskeinostaan

Hernesniemi muistuttaa, että hallitus on toimillaan rakentamassa asunto- ja rahoituspoliittista ansaa, joka tulee vielä kalliiksi. Aravalaina oli hetken aikaa kalliimpi kuin markkinakorkoinen laina, mutta tilanteet muuttuvat nopeasti.

– Markkinakorko nousi juuri 4,55 prosenttiin. Ja jos se vielä tästä nousee, on koko yleishyödyllisen rakentamisen rahoitus vaarassa. Aravan lakkauttamisen ja rahaston putsauksen jälkeen valtiolla ei ole enää mitään suhdannetasauksen keinoja, vaan ollaan täysin yksityisten rakennusyritysten ja markkinakorkoisten lainojen armoilla, jatkaa Herkku Hernesniemi.

Hän ottaa esimerkin kokoomuslaisen asuntoministerin Jan Vapaavuoren kotikentältä. Viime vuonna Helsingissä rakennettiin 83 aravarahoitteista asuntoa (45 tavallista vuokra-asuntoa ja 38 vanhusasuntoa), vaikka pääkaupungissa on viime vuoden marraskuun tilaston mukaan 6000 vuokra-asunnon tarve.

– Helsingissä ei ole rakennettu 50 vuoteen niin vähän kuin nyt. Sama tilanne on eri muodoissaan koko maassa. Hallitus pyrkii paikkaamaan aukkoja lisäämällä korkotuettua asuntorakentamista, mutta se merkitsee lähinnä tuen siirtymistä omistusasuntojen rahoitukseen markkinaehtoisella lainalla.

Hernesniemen mukaan myös erityisryhmät hyötyvät jonkin verran, mutta se ei korvaa normaalin vuokra-asuntotuotannon hiipumista.

Kansainväliset sijoittajat kärkkyvät

Asukasliiton puheenjohtaja Herkku Hernesniemi on huolissaan myös muista asuntopolitiikan ilmiöistä. Jo se, että valtiovalta on lakannut pyytämästä asukkaiden edustajia asiantuntijoiksi työryhmiin, kertoo myös ideologisen linjan muutoksesta. Mutta muitakin huolia on.

– Vaikka kuntien ja muiden yhteisöjen olisi syytä pitää kiinni vuokra-asuntojensa omistuksesta ja hallinnoinnista, näyttää suunta olevan toinen. On poistettu ehtoja, joilla asuntoja voidaan myydä ilman rajoituksia. Vuokrataso nousee ja hallinto karkaa yhä kauemmas.

Varoittavan esimerkin Herkku Hernesniemi kertoo Kaakkois-Suomesta, jossa UPM Kymmene myi 2 100 asuntoaan kansainväliselle sijoittajalle.

– Tampereella myytiin kunnallisia asuntoja noin 1 200 tehokkuuden ja keskittämisen nimissä eri ostajille. Seurauksena on ollut 1-2 euron neliövuokran nousu. Nokialla olemme vastustaneet Ketolanmäki Oy:n myymistä, ja kamppailu on vielä kesken.

Hernesniemen mukaan nyt on kaikkialla aika herätä toimintaan asuntopolitiikan suunnasta. Nyt tarvitaan kuntien, yleishyödyllisten yhtiöiden, ammattiliittojen ja asukasjärjestöjen päättäväistä toimintaa.

– Kuntien etu on olla mukana tässä liikehdinnässä. Muuten ne maksavat kalliin laskun hallituksen epäonnistuneesta asuntopolitiikasta. Asukkaiden pitää ottaa yhteyttä luottamushenkilöihin kaikissa puolueissa. Myös kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä on oltava valppaana, ettei hävitetä kuntien omaa asuntopolitiikkaa, sanoo Herkku Hernesniemi.

HANNU OITTINEN