EU ja USA solmivat taloudellisen kumppanuussopimuksen

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 20/2007.

Euroopan unioni ja Yhdysvallat allekirjoittivat uuden sopimuksen transatlanttisesta taloudellisesta kumppanuudesta huippukokouksessaan Washingtonissa 30. huhtikuuta. Sopimus on Suomen valtamediassa ja muuallakin sivuutettu lähes vaieten.

Sopimus tähtää kaupan ja sijoitusten lisäämiseen harmonisoimalla kummankin väliset bisnesstandardit. Osana sopimusta on määrä perustaa transatlanttinen talousneuvosto edistämään säännösten yhdenmukaistamista lähes 40 alalla, mukaan lukien henkinen omaisuus, finanssipalvelut, liikeyritysten haltuunotot ja autoteollisuus.

Talousneuvoston puheenjohtajiksi tulevat EU:n teollisuuskomissaari Günter Verheugen ja USA:n kansallisen talousneuvoston johtaja Al Hubbard.

Sopimukseen viitaten USA:n presidentti George W. Bush sanoi, että ”se on sen tunnustamista, että mitä lähemmäksi Yhdysvallat ja EU tulevat, sitä paremmin kansamme pärjäävät”. Saksan liittokansleri ja EU:n puheenjohtaja Angela Merkel kutsui sopimusta ”tärkeäksi askeleeksi eteenpäin”.

EU teki samalla selväksi, että nykyinen malli ei ole tarpeeksi hyvä ja että unioni pyrkii laajempaan sopimukseen tulevaisuudessa.

Yhtenä harvoista BBC kertoi huippukokouksesta 30. huhtikuuta todeten vain, että ”tarkoitus on lisätä kauppaa ja vähentää kustannuksia”. Sen jälkeen se siirtyi pohtimaan, mitä sopimus merkitsee ilmaston lämpenemisen kannalta.

Kohti uutta maailmanjärjestystä

Kuitenkin kumppanuussopimuksen tarkoituksena on sulauttaa EU ja USA yhdeksi markkina-alueeksi. Toteutuessaan se olisi valtava askel tiellä kohti uutta globalisoitua maailmanjärjestystä.

Uuden maailmanjärjestyksen arkkitehdit ovat työskennelleet pitkään ja kovasti kulissien takana murentaakseen eri maiden kansallisen suvereniteetin harmonisoimalla kaikki elämän alat, muun muassa taloudellisen, sosiaalisen, kulttuurisen ja ympäristöä koskevan.

Tällainen harmonisoiminen ja monimuotoisuuden eliminoiminen on ainoa tapa maksimoida harvojen voitot monien kustannuksella samaan aikaan säilyttäen tiukan kontrollin yhteiskunnasta kokonaisuudessaan ja turvaten tämän olemassa olevan tilan jatkuvuuden.

Maailmanlaajuinen yhtiövalta on ainoa, joka hyötyy tästä vapaiden markkinoiden tosiasiallisesta hävittämisestä ja kansakuntien taloudellisen kilpailun eliminoimisesta.

EU:ta on pitkään käytetty tällaisen harmonisoivan globalisaation työkaluna, ja nyt on saavutettu piste, jossa siitä on tullut Euroopan ylikansallinen federatiivinen hallitus. Vuosien ajan siitä, mikä alun perin myytiin suurelle yleisölle yksinkertaisena vapaakauppana, on hitaasti rakennettu koko alueen alistava, kaikenkattava ja monoliittinen valtajärjestelmä.

Alat, joita se nyt pyrkii hallitsemaan pitävät sisällään julkisen terveyden, sosiaalipolitiikan, kuljetuksen, oikeuslaitoksen, maatalouden, kalastuksen, energian, taloudellisen ja sosiaalisen koheesion, ympäristön, koti- ja ulkomaankaupan ja kuluttajansuojelun.

EU:lle puuhattavalla perustuslailla tämä kaikki on tarkoitus ”laillistaa”.

ERKKI SUSI