Valkoinen terrori Unkarissa unohtunut medialta tyystin

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 39/2006.

– Olin silminnäkijänä mukana tapahtumissa, joista Unkarin aseellinen kapina lokakuussa 1956, siis 50 vuotta sitten alkoi. Itse asiassa vasta nyt olen havahtunut huomaamaan, millaisen historiallisen tapahtuman ajoituksen todistajina olimme, kertaa muistojaan toimittaja Sakari Selin.

Länsimainen media väittää vielä näinä päivinä, miten turvallisuuspoliisin miehet provosoivat parlamenttitalon luona kapinallisten tarttumisen aseisiin.

– Tosiasiassa kapinalliset aloittivat taistelun ilman mitään provosointia, tarkan ennakkosuunnitelman mukaan. Totesimme sen radiotalolla, siis työpaikallamme, sinne illansuussa tultuamme. Kuvaa täydensivät matkalla näkemämme kuorma-autokolonnat, joiden lavalla oli miehiä aseissa. Se ei ollut mikään spontaani rauhanomainen kansannousu, Selin muistuttaa.

Silloinen Unkarin radion suomenkielisen osaston toimittaja Sakari Selin kirjoitti noina aikoina päiväkirjaa. Nyt on ilmestynyt näiden päiväkirjojen sisällön paljastava julkaisu Kapina joka kukistettiin / Sotapäiväkirja Budapestista (Ajatus Kirjat, 184 sivua).

Unohdettuja tosiasioita

Vuosipäivänä sekä Suomen lehdissä että televisiossa on ollut runsaasti kuvauksia noiden päivien tapahtumista. Miltä tämänpäiväiset selitykset tuntuvat tapahtumia silloin seuranneesta?

– Tuntuu kuin toimittajat olisivat jämähtäneet 50 vuoden takaiseen tilanteeseen ja lännen silloiseen propagandaan. Televisiossa näytettiin mm. yksi BBC:n ns. dokumenttiohjelma, jossa kuvattiin pitkään suuria mielenosoituksia. Kukaan ei kuitenkaan kertonut, että juuri työväenpuolue ja sen äänenkannattaja Szapad Nép kehotti kansaa mukaan uudistusohjelman mukaisiin marsseihin! Szapad Nép, jonka toimitalon aseistautuneet kapinalliset sitten saman tien tuhosivat.

– Tässä ohjelmassa haastateltiin lisäksi vain kapinallisten puolella olleita henkilöitä. Mistä katsojat tiesivät, millaisiin tekoihin, mahdollisesti murhiin, he olivat syyllistyneet?

Onko lehdistö ja televisio esitellyt 50 vuoden takaisia asioita kauttaaltaan yhtä yksipuolisesti?

– Olen ihmetellyt erityisesti sitä, että valkoisen terrorin aika on tyystin unohdettu. Se alkoi kun Imre Nagy julisti tulitauon, joka koski ainoastaan Unkarin armeijaa. Sen jälkeen alkoi hirmuinen terrorin kausi, jota ei pidätellyt mikään. Kapinalliset tappoivat silmittömästi niin järjestelmän puolustajia kuin työväenliikkeen henkilöitä mitä raaimmalla tavalla.

Fasismi – Unkarin kipupiste

Jossakin yhteydessä on väitetty, että taisteluissa mukana olleet nuoret olisivat suuttuneet siitä, että mm. työväenpuolueen sihteeri Ernö Gerö olisi kutsunut heitä fasisteiksi.

– Se väite oli esillä jo silloin 50 vuotta sitten. Ei radion valtaukseen ryhtynyt aseellinen miesjoukko voinut tietää, mitä juuri Jugoslaviasta palannut Gerö oli puhunut hulinoitsijoista ja fasisteista. Puheet fasisteista näyttävät olevan edelleen jopa unkarilaisille – propagandan tekijöistä puhumattakaan – todellinen kipupiste.

Mitä väite fasisteista todellisuudessa pitää sisällään?

– Olen sitä selvittänyt jonkin verran kirjani jälkisanoissa. Tosiasia on, että tämän päivän läntisessä mediassa irrotetaan vuoden 1956 tapahtumat maan sodanaikaisesta ja pidemmästäkin taustasta. Ei haluta muistaa, että sodan viime vaiheessa maata hallitsi avoin fasistihallitus. Sen toimeksiannosta kuljetettiin 430 000 unkarilaista Auschwitziin tuhottaviksi.

– Eivätkä näitä kuljetuksia saksalaiset toimeenpanneet. Mihin nämä unkarilaiset fasistit olisivat kadonneet? Kirjassanikin vilahtelevat entisen Horthyn armeijan upseerit johtajina ja taustajoukkoina. Ja heitä näytti olevan myös BBC:n tv-dokumentissa.

Historiallinen harha

Kansandemokraattisten maiden oloja kohtaan on myöhemmin esitetty paljon kritiikkiä. Miltä tämä asia näytti silloisten silmälasien läpi?

– Kansandemokraattisen järjestelmän toteuttamat muutokset on toinen asia, jonka ns. lännen propaganda mielellään unohtaa. Olen niitäkin käsitellyt päiväkirjassani. Itä-Euroopan takapajuisimmasta maasta muokattiin muutamassa vuodessa aivan toisenlainen yhteiskunta. Maa jaettiin maattomille talonpojille, maksuton koulutus avasi tiet yliopistoihin, toteutettiin ilmainen terveydenhoito ja sairaalapalvelut – luetteloa voisi jatkaa pitkälle.

Mutta jokin meni kuitenkin pieleen?

– Totta. Itse asiassa olen käsitellyt näitä asioita hämmästyttävän laajasti päiväkirjassani. Kirjoitettuani sen nyt uudelleen puhtaaksi yllätyin itsekin. Yllätyin siksi, että olinhan kuitenkin kansandemokraattisen järjestelmän myötäeläjä, näin muutoksen myönteiset tekijät. Vastapropaganda unohtaa, että valtaosalla kansaa meni paljon paremmin kuin Horthyn valtakaudella – avoimen fasistikomennon ajasta puhumattakaan.

– Näin itse lähes neljän vuoden aikana maata kiertäessäni, että kansa eli normaalia elämää. Vastapropaganda on nostanut esille vain kielteiset ilmiöt ja jotkut näkevät Unkarista puhuessaan vain ne. Se on historiallista harhaa.

– Se mitä nyt pidämme Unkarin 50 vuoden takaisena historiana, tutkittuna asiana, on itse asiassa valtamedian luoma kuva, jonka toistamiseen ja kopioimiseen useat tutkijatkin ovat alistuneet, toteaa Sakari Selin.

ERKKI SUSI