Kun työläinen oli työläinen ja porvari porvari

Alkuperäinen kirjoittaja: Lue lisää Tiedonantajasta nro 37/2006.

Kjell Westö teki sen. Nimittäin kirjoitti suomalaisen suurromaanin silloin kun sen syntyyn ei oikein enää jaksanut uskoa. Missä kuljimme kerran -romaanin voi vahvasta suomalaisuudesta huolimatta sanoa ammentavan 1800-luvun eurooppalaisesta realistisesta kertomaperinteestä, ja se jos mikä on harvinaista lyhyiden postmodernien kirjallisten tussahdusten Suomessa. Kjell Westön romaani on eeppistä kertomataidetta aidoimmillaan.

Westön liki 600-sivuinen teos sijoittuu pääosin Helsinkiin ja sen lähialueille. Se kuvaa ajanjaksoa 1900-luvun alusta aina toisen maailmansodan päättymiseen saakka. Romaanissa luodaan kattava ja paikkansa pitävä ajankuva kasvukipujen kourissa kärvistelevästä kansakunnasta, jonka kaikki koettelemukset; vuosi 1905, verinen luokkasota, äärioikeiston nousu ja lapualaisvuodet tulevat käsitellyiksi laajan henkilögallerian kautta.

Westöltä ei puutu rohkeutta kun hän kuvaa suomalaista yhteiskuntaa luokkayhteiskuntana, hänelle työläinen on työläinen ja porvari porvari. Luokkayhteiskunnan osapuolet kohtaavat historian kuohuvissa käänteissä tavalla, josta ei dramatiikkaa puutu. Porvariston ja työväestön välit ovat rajuimmalla törmäyskurssilla juuri luokkasodan ja lapualaisvuosien aikana.

Missä kuljimme kerran sisältää vahvan ja samalla humaanin työväenluokkaisen näkökulman. Työväenluokan, jota kirjassa edustavat lähinnä suomenruotsalaiset sosialistit, vastapoolina on valkoinen porvaristo ja yläluokka, jota Westö käsittelee paikoitellen hyvinkin ankarasti.

Vaikka romaani on jättimäinen kronikka Helsingistä ja Suomesta, on se ennen kaikkea kertomus ihmisistä. Ihmisistä muodostuu jotain suurempaa; kaupunki, kansakunta ja yhteiskuntaluokka.

Romaanin ihmiset ovat myös yksilöitä. Kaikista, niin kuolleista kuin elävistäkin on jäänyt jälkiä, jotka Westö nyt tuo lukijoiden eteen. Kaikkialle missä ihmiset ovat vuosikymmenten saatossa liikkuneet, on jäänyt muistoja vihasta, pelosta, toiveista ja unelmista, rakkaudesta ja kiihkosta.

Westö osoittaa romaanissaan myös psykologin silmää; ihmisten tunnetilojen välittäminen ja niistä toiseen siirtyminen on oivallista. Romaanin, lopulta humaanin alakuloinen, sävy kertoo kirjailijan kyvystä elää kirjan henkilöiden mukana….

ARTO TUOMINEN

Arvio kirjasta Kjell Westö: Missä kuljimme kerran. Suomennos: Katriina Savolainen. Otava 2006.