KAPEAHARTEINEN MIES: Comandante Che Guevara

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 18/2006.

Heti ensi sävelistä vapun aattona yleisö sähköistyy: räjähtäviä taputuksia jo ennakkoon. Yleisö tunsi suosikkinsa Che Guevaran. Agit-Propin rytmikäs esitys Carlos Pueblan sävellyksestä ja Pentti Saaritsan suomentamista sanoista iskee joka tavullaan.

Kun viimeiset sanat: Comandante Che Guevara vielä kaikuvat päässä ovat suosionosoitukset murtaa äänivallin Kulttuuritalon täydessä juhlasalissa.

Mikä on yhä Ernesto Che Guevaran ihmeellisen suosion takana?

Tapasin hänet Havannassa tammikuussa 1962. Olin latinalais-amerikkalaisessa solidaarisuuskokouksessa Chaplin-teatterissa. Kumppanini olivat ecuadorilaisia, joiden kanssa olin ystävystynyt ”pyhiinvaellusmatkalla”. Silloin Fidel Castron vene Granma saaren toisessa päässä oli vielä rantautumispaikallaan, jonne se myrskyssä oli ajautunut.

Odotimme puhemiehistön ryhmittymistä eteemme. Yksi vielä puuttui. Kuka hän on? Joku tiesi kertoa, että odotimme Che Guevaraa. Tunnelma sähköistyi.

Sitten comandante Che asteli esiin näyttämön vasemmalta laidalta. Aivan sellaisena kuin olimme kuvissa nähneet. Pitkä sikarikin oli paikallaan.

Ernesto Guevaralla oli jo maineensa.

* * *

Sinä iltapäivänä eteläamerikkalaiset toverini, vallankumoukselliset, saivat täyden annoksen tietoa, jota he olivat tulleet hakemaan. Kuuban vallankumous oli vauhdissa: kansaa opetettiin lukemaan, lääkärit kiersivät maaseudulla ja uusia lääkäreitä koulutettiin.

Kapitalistit ja amerikkalaiset mafiosot olivat menettäneet Havannan huvielämän mahtavat apajat ja ajettu meren taa. Suuret maanomistajat, jotka tarjosivat työtä maaseudun köyhälistölle vain pari kolme kuukautta vuodessa, olivat menettäneet asemansa.

Vain vuosi sitten jenkkien masinoima ja rahoittaman suurellinen kaappausyritys, maihinnousu Sikojen lahdella oli lyöty verissä päin takaisin.

Tunnelin päässä vilkkui jo valoa.

Kuuban esimerkin saattoi aistia salissa. Che Guevaran sanoin: me teemme sitä, joka on maaosamme asukkaitten enemmistön suurin toivo: olemme heittäneet harteiltamme ulkomaisen herruuden ikeen ja ottaneet ohjat omiin käsiimme.

* * *

Miksi Comandante Che Guevaran olemus yhä sähköistää tunnelman lähes kaikkialla maailmassa? Miksi hänen kuviaan nähdään yhä nuorten ja iäkkäämpienkin asunnoissa ja asusteissa? Ja niinkin erilaisessa maassa kuin Suomessa?

Guevarassa oli jotain erilaista. Hänellä olisi ollut valittavanaan ainakin periaatteessa turvallinen joskin vaikea hallintomiehen ura uudessa vapaassa Kuubassa. Mutta hän valitsi toisin. Hän halusi jatkaa taistelua maaosansa köyhien ja osattomien puolesta.

Che loi esimerkin rohkeasta, itseään säästämättömästä vallankumouksellisesta. Hän valitsi vaikeamman tien. Se johti lopulta kuolemaan Bolivian vuorilla.

Mutta Comandante Che elää. Hän on joukossamme yhä. Ehkä se antaa voimaa eri maissa maapallolla eläville nuorille, jotka kamppailevat moninaisena ilmenevää vääryyttä vastaan vapauden puolesta.

* * *

Ehkä tuossa tammikuisessa solidaarisuuskokouksessa 44 vuotta sitten istutettiin siemeniä myös siihen muutokseen, joka nyt on tapahtumassa Latinalaisessa Amerikassa. Itsenäisyystaistelu on levinnyt maasta maahan ja sosialistiset periaatteet levinneet kulovalkean tavoin käytäntöön.

Miten lie käynyt ecuadorilaisille ystävilleni? Ryhmän intiaanityöntekijä tarjosi minulle viimeisellä tapaamiskerrallamme hotelli Havanna Rivieran salissa ainutlaatuista tilaisuutta:

– Lähde kanssani Andeille. Näet miten intiaanit elävät!