Palveludirektiivi työntekijän kannalta tuhoisa

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 6/2006.

Toteutuessaan Euroopan unionin kaavailema palveludirektiivi – joka tunnetaan myös Bolkensteinin direktiivinä sitä valmistelleen sisämarkkinakomissaarin mukaan – kaivaa voimallisesti maata työehtosopimusten ja niiden yleissitovuuden alta. Tämä johtaa ammatillisen järjestäytymisen ja suomalaisen työllisyyden entistä syvempään kriisiin.

Tähän johtopäätökseen tuli SAK:n lakimies, varatuomari Arjo Suonperä, joka esitteli viime viikonloppuna SKP:n ay-seminaarissa EU:n työaika- ja palveludirektiivien vaikutuksia Suomen työelämään ja lainsäädäntöön.

– Hanke liittyy keskeisesti kysymykseen, kenellä on määräämisvalta EU:ssa – kapitalisteilla vai palkansaajilla. Niin nyt kuin aiemminkin oikeistolla on enemmistö EU:n parlamentissa, muistutti Suonperä.

Keskustelua direktiivistä vaikeuttaa sen sisällön muuttuminen valmistelun eri vaiheissa. Aina ei tiedetä, mistä puhutaan.

Alkuperämaaperiaate ongelma

Suomalaisen ay-toiminnan kulmakivi on toisen maailmansodan jälkeen ollut työehtosopimus. Myös myöhemmin kehittyneet tulopoliittiset tai keskitetyt työmarkkinasopimukset ja poliittiset hallitusohjelmat ovat nojanneet työehtosopimustoimintaan.

– Kun EU:n tavoitteena ovat olleet vapaiden sisämarkkinoiden luominen ja pääomien, työvoiman ja palvelujen vapaa liikkuminen, on ollut etukäteen nähtävissä, miten sitovat työehtosopimukset ovat ennen pitkää ristiriidassa näiden EU:n jäsenmaita sitovien perusperiaatteiden kanssa, sanoi Suonperä.

Hänen mukaansa ay-liike teki perustavan virheen tukemalla Suomen EU-jäsenyyttä. Edes työehtosopimuksia tai minimipalkkajärjestelmää koskevia varaumia ei tehty.

Palveludirektiivi ehdottaa sisämarkkinoiden palvelujen vapauttamista kahdella tavalla. Direktiivi pyrkii poistamaan kohdemaan byrokratiaa ja kansallisia rajoituksia.

Ay-liikkeen kannalta suurempi ongelma on niin sanottu alkuperämaaperiaate.

– Sen mukaan tilapäisiksi luokiteltujen palvelujen lähettäjän tarvitsee noudattaa vain oman maansa lakeja ja työehtosopimuksia. Noudattamista valvovat vain lähettäjämaan viranomaiset.

Tämä mahdollistaa suomalaisen työlainsäädännön ja työehtosopimusten täysin laillisen kiertämisen.

Esimerkiksi Olkiluotoon rakennettavan ydinvoimalan rakennuksella työskentelevä työvoima on luokiteltu tilapäiseksi; projektin valmistuminen kestää ”vain” kuusi vuotta.

Lisäongelmia aiheutuu toisen EU-maan palveluntarjoajayrityksen mahdollisuudesta käyttää vuokratyövoimaa, jota voidaan vuokrata jopa suoraan Suomesta polkuhintaan.

Julkinen sektori vaarassa

Kannattajat markkinoivat palveludirektiiviä sillä, että se lisää palvelualojen työllisyyttä. Tällöin tosin jätetään kertomatta, minne nämä uudet työpaikat syntyvät.

– Suomen palveluviennin lisääntyminen muihin EU-maihin on pelkkää toiveajattelua, totesi Arjo Suonperä. Todennäköisempää on, että työpaikkojen lisäys menisi muualle kuin Suomeen.

Palveludirektiivin pyrkimys palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen liittyy Suonperän mukaan myös oikeiston ideologiseen tavoitteeseen supistaa julkisen sektorin omaa toimintaa ja siirtää julkiset palvelut kilpailutettaviksi yksityissektorin kanssa. Direktiivi mahdollistaisi siten ulkomaisten palveluntarjoajien tunkeutumisen myös julkiselle sektorille.

Helmikuun 14. on palveludirektiivin kannalta keskeinen. Silloin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan direktiiviesitys tulee Euroopan parlamentin käsittelyyn.. Euroopan ay-liike on organisoimassa laajapohjaista mielenilmausta samalle päivälle.

EU:n perustuslakiprosessi törmäsi Ranskan ja Hollannin kansalaisten enemmistön vastustukseen. Ei ole mitään syytä sille, miksei kansainvälisen ay- ja kansanliikkeiden joukkovoima voisi kaataa myös julkisen sektorin palvelujen ja ay-liikkeen kannalta tuhoisan palveludirektiivin valmistelun.

(MK)