Bushin hallinnon sotarikosten määrä ja raakuus kasvaa

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 3/2006.

Kansalaisliike presidentti George W. Bushin asettamiseksi syytteeseen sotarikoksista laajenee Yhdysvalloissa. Osana tätä liikettä demokraattinen kansanedustaja ja edustajainhuoneen lakivaliokunnan vähemmistöryhmän johtaja John Conyers on esitellyt päätöslauselmat, joissa kehotetaan muodostamaan lautakunta Bushin ja varapresidentti Dick Cheneyn sotatoimien tutkimiseksi. Tätä pidetään tärkeänä ensi askeleena, vaikka syytteeseen asettamiseen onkin vielä pitkä matka.

Rikkomuslistalla myös USA:n lait

On olemassa runsaasti kiistattomia todisteita siitä, että Bush ja muut hänen hallintonsa edustajat ovat rikkoneet lukuisia kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia. He ovat rikkoneet Haagin sopimuksia, Nürnbergin periaatteita, YK:n peruskirjaa, Geneven sopimuksia, kidutuksen vastaista sopimusta, tavanomaisia aseita koskevaa sopimusta ja aivan ilmeisesti myös kansanmurharikoksen estämistä ja rankaisemista koskevaa sopimusta. Lisäksi he ovat rikkoneet sotarikoslakia, USA:n rikoslakia ja USA:n perustuslain 6. artiklaa.

Sotarikoslaki toteaa, että kuka tahansa syyllistyy sotarikokseen, joka määritellään minkä tahansa vuoden 1949 Geneven sopimuksen tai sellaisen sopimuksen pöytäkirjan karkeaksi rikkomiseksi, jonka USA on allekirjoittanut, hänet tulee tuomita elinkautiseen tai määräaikaiseen vankeuteen. Jos rikos on aiheuttanut uhrille kuoleman, syylliselle voidaan langettaa myös kuolemanrangaistus. Jos sotarikokset on tehty sotarikoslain voimassa ollessa, presidentti Bushia tulee Nürnbergin periaatteiden mukaan pitää valtionpäämiehenä vastuullisena.

USA:n perustuslain 6. artikla toteaa, että kaikki sopimukset, jotka on tehty tai tehdään USA:n valtuuttamina, ovat maan korkein laki. Toisin sanoen Geneven sopimukset lukuun ottamatta kahta pöytäkirjaa joita USA ei ole allekirjoittanut, ovat osa USA:n lainsäädäntöä, ja mikä tahansa niiden rikkominen on vakava rikos.

Hyökkäys Irakiin karkea rikkomus

Presidentti Bush alkoi rikkoa kansainvälistä lakia sillä hetkellä, kun USA ryhtyi pommittamaan Irakia. Kansainvälisen lain mukaan on olemassa vain kaksi laillisen sodan kriteeriä: itsepuolustus YK:n peruskirjan määrittelemässä mielessä sekä turvallisuusneuvoston valtuutus. Ei ole olemassa mitään erityistä YK:n päätöslauselmaa, joka olisi valtuuttanut voimankäytön Irakissa vuonna 2003, eivätkä mitkään aiemmat Irakia koskevat päätöslauselmat valtuuttaneet voimankäyttöä.

Bushin hallinto ei voi oikeuttaa sotaa vedoten ”ennaltaehkäisevään iskuun”, koska kansainvälinen laki ei sellaista tunne. Kansainvälinen laki määrää, että sotatoimi on oikeutettu vain itsepuolustukseksi, jos on olemassa ”todellinen ja välitön” uhka. Kukaan ei ole voinut osoittaa, että Irak muodosti sellaisen uhan.

YK:n peruskirja myös määrää, että jäsenvaltion toimista tämän itsepuolustusoikeuden toteuttamisessa tulee välittömästi raportoida turvallisuusneuvostolle eikä tule millään tavoin vaikuttaa turvallisuusneuvoston valtaan ja vastuuseen peruskirjan mukaisesti ryhtyä tarpeellisiin toimiin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi. Sivuuttamalla täysin turvallisuusneuvoston Bushin hallinto rikkoi karkeasti YK:n peruskirjaa.

Rikosten kirjo laajeni miehityksessä

Irakin sotilaallinen miehittäminen rikkoo YK:n peruskirjaa, joka määrää, että kaikkien jäsenten tulee kansainvälisissä suhteissaan pidättyä uhkaamasta tai käyttämästä voimaa minkä tahansa valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista itsenäisyyttä vastaan.

Presidentti Bush on myös rikkonut useita neljännen Geneven sopimuksen kohtia vastaan. Sopimuksessa määrätään, että aseellisen konfliktin aikana henkilöitä, jotka eivät osallistu aktiivisesti vihollisuuksiin, mukaan lukien aseistettujen joukkojen jäsenet, jotka ovat laskeneet aseensa, tulee kaikissa olosuhteissa kohdella humaanisti.

Seuraavat toimet ovat kiellettyjä minä tahansa aikana missä tahansa paikassa: a) ihmiselämään ja henkilöön kohdistuva väkivalta, erityisesti kaikenlainen murhaaminen, pahoinpitely, julma kohtelu ja kidutus; b) panttivankien ottaminen; c) henkilökohtaisen arvokkuuden loukkaaminen, erityisesti nöyryyttävä ja häpäisevä kohtelu. Sopimuksessa määrätään myös, että sitä tulee ilman poikkeuksia noudattaa kaikissa konflikteissa ja miehitystilanteissa.

Kansanmurha Fallujassa

Irakilainen Fallujan kaupunki on tyypillinen esimerkki siitä, että amerikkalaiset joukot eivät piittaa siviilien oikeuksista ja ei-sotilaallisten kohteiden suojelemisesta.

Virallinen tavoite marraskuun 2005 hyökkäyksessä Fallujaan oli tappaa kaikki kaupungissa olevat ”kapinalliset” ja pelottaa muita ”kapinallisia” kaikkialla maassa pidättymään toiminnasta.

Ennen hyökkäystä Fallujaan USA:n sotakoneet suorittivat öisiä ilmaiskuja asuinrakennuksia, ravintoloita ja moskeijoita vastaan. Ennen varsinaista hyökkäystä koneet pommittivat Nazzalin ensiapusairaalan Fallujan keskustassa raunioiksi. Sitten amerikkalaisjoukot saartoivat 10 000 miehen voimin ja sotakoneiden tukemina kaupungin.

Naisten ja lasten annettiin ainakin osittain lähteä tuomitusta kaupungista, mutta kaikki ”taisteluikäiset” miespuoliset asukkaat käännytettiin takaisin heidän yrittäessään paeta. USA:n merijalkaväki pystytti sulkuja niin, että ambulanssit ja muut haavoittuneita ja kuolleita kuljettavat ajoneuvot eivät päässeet sairaalaan.

Merijalkaväki otti haltuunsa Fallujan pääsairaalan. Potilaat ja sairaalan työntekijät ajettiin ulos huoneista ja määrättiin istumaan tai makaamaan lattialle ja heidän kätensä sidottiin selän taakse.

Sen jälkeen kun joukot olivat rynnäköineet panssarivaunujen tukemina Fallujaan merijalkaväen sotilaat etenivät talosta taloon heittäen käsikranaatteja jokaiseen huoneeseen ennen kuin tarkistivat, oliko ketään sisällä. Noin neljäsosa kaikista kaupungin kodeista tuhottiin täydellisesti ja useimmille muille aiheutettiin vakavia vahinkoja.

Kun ensimmäiset lääkintäryhmät saapuivat tammikuussa, ne keräsivät pelkästään yhdessä kolmasosassa kaupungista yli 700 hautaamatonta, mädäntynyttä ja palanutta ruumista, niistä noin 550 naista ja lasta. Lukuun eivät sisältyneet taistelujen aikana jo haudatut eivätkä raunioihin hautautuneet.

Monilla niistä 200 000 pakolaisesta, jotka ajettiin kodeistaan, ei ollut mitään mukanaan, ja he päätyivät pakolaisleireihin ilman mitään välttämättömyystarvikkeita tai apua USA:n ja Irakin nukkehallituksen taholta.

Jopa yksi kuolouhrin aiheuttaminen laittomassa sodassa olisi ollut sotarikos. Fallujassa viattomia ihmisiä tapettiin eräiden arvioiden mukaan ainakin 6 000, rakennukset tuhottiin eikä pakolaisista välitetty. Kaikki tämä rikkoi Geneven ja Haagin sopimuksia. Ja koska USA:n allekirjoittamat sopimukset olivat samalla osa USA:n lainsäädäntöä, tämä kaikki merkitsi myös USA:n lakien rikkomista.

Kidutukset, kielletyt aseet ja ilmaterrori

Kidutuksesta on tullut normaalia niiden vankien kohtelua, joita amerikkalaiset joukot ovat saaneet kiinni tai joita jotkin muut joukot ovat luovuttaneet niille. Äskettäin paljastui, että, että ”epäiltyjä” ympäri maailmaa on pidätetty, huumattu, sidottu ja kuljetettu Euroopassa, muun muassa Puolassa ja Romaniassa sijaitseviin kidutuskeskuksiin. Nämä toimet rikkovat Geneven ja Haagin sopimuksia sekä kidutuksen vastaista sopimusta.

Kaiken lisäksi amerikkalaisjoukot ovat käyttäneet napalmia, valkoista fosforia ja köyhdytettyä uraania, jotka on kielletty tavanomaisia aseita koskevassa sopimuksessa. Köyhdytettyä uraania sisältävät aseet ovat erityisen julmia ottaen huomioon isotooppien pitkän puoliintumisajan. Ne aiheuttavat sairauksia, epämuodostumia ja kuolemaa Irakissa satojen tuhansien vuosien ajan.

Erityisen paljon tuhoa irakilaisten siviilien keskuudessa ovat viime kuukausina aiheuttaneet ja tulevat aiheuttamaan USA:n kiihdyttämät ilmahyökkäykset. Ilmahyökkäyksiä on rajusti lisätty samalla kun osa maajoukoista on päätetty yleisen mielipiteen tyynnyttämiseksi ja harhauttamiseksi vetää Irakista. Ilmahyökkäykset kohdistuvat poikkeuksetta siviiliasutuksia vastaan.

ERKKI SUSI

* * * * *

Lähteitä mm.: Justin Podur: The Atrocity Experiment, Jenin and Falluja, ZNet, 8.11. 04; Fallujah: the Real Story, CounterPunch, 17.11.04; Doug Lorimer, Scoop, 18.11.04; Michael Schwartz, ZNet, 14.1.05; Michael Schwartz: A Formula for Slaughter, Znet 10.1.06; David Model: The Prosecution Rests Its Case: Verdict – Guilty, Znet, 15.1.06.