Nobel-puhe paljasti Yhdysvaltain kutoman valheen verkon

Alkuperäinen kirjoittaja: Lue lisää Tiedonantajasta 46/2005.

Tämän vuoden kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittaja brittiläinen näytelmäkirjailija Harold Pinter ei pettänyt odotuksia viime keskiviikkona pitämässään juhlapuheessa. Pinter, joka on tunnettu sodan ja imperialismin vastustaja, ei heikentyneen terveydentilansa vuoksi päässyt Tukholmaan puhetta pitämään. Puhe esitettiin kuitenkin Ruotsin Akatemialle ja samalla kymmenille miljoonille televisiokatsojille videoituna.

Syöpää sairastava, punaisella huovalla jalkansa peittänyt, pyörätuolissa istunut Pinter piti kirjallisuuden historiaan jäävän dramaattisen Nobel-puheen, joka käsitteli totuutta, taidetta ja politiikkaa. Siinä hän paljasti Yhdysvaltain ja sen liittolaisten rakentaman valheen verkon tavalla, joka viitoitti tietä kaikille rohkeille ja sivistyneille ihmisille kamppailussa suurvaltaimperialismia ja sortoa vastaan.

Vuonna 1958 kirjoitin seuraavasti: – Rajanveto todellisen ja epätodellisen välillä on vaikeaa, samoin totuuden ja valheen. Asiat eivät ole pelkästään totta tai valhetta, osa voi olla totta, osa valhetta. Uskon, että silloin lausumani pitää edelleen paikkansa kun tarkastellaan totuutta taiteessa, aloitti Pinter.

Kirjailijana hän sanoi voivansa seisoa tuon ajatuksen takana, mutta kansalaisena ei. Kansalaisena on pakko kysyä, mikä on totta, mikä valhetta. Dramatiikassa on mahdotonta löytää yhtä totuutta, joskus tuntuu että se on ihan käsissä, sitten se taas luisuu tavoittamattomiin. Poliittinen teatteri sen sijaan on jo toinen asia. Ongelmat ovat toisia, saarnaamista tulee välttää ja objektiivisuuden tulee olla etusijalla, sanoi Pinter.

Esimerkinomaisesti hän otti esille oman tuoreen näytelmänsä Mountain Language, joka on kertomus Abu Ghraibin kidutuksista. Se on epämukavan tosi, suorastaan brutaali näytelmä, jossa kiduttajasotilailla on hauskaa, pitäköön hauskaa pysyäkseen hyvällä tuulella. Liian helposti unohdetaan, että kiduttajatkin ikävystyvät. Mountain Language kestää vain 20 minuuttia, mutta sen voisi aloittaa yhä uudestaan. Kerta kerran jälkeen.

Poliitikot salaavat totuuden kansalta

Pinterin mukaan politiikan kieli ei tunnusta yllä olevan kaltaisia tilanteita, koska useimmat poliitikot eivät ole kiinnostuneita totuudesta, vaan vallasta ja vallassa pysymisestä. Jotta voi istua vallassa, on pystyttävä salaamaan kansalta totuus niin, että se on tietämätön jopa omasta elämästään. Siksi meidät ympäröi valtava valheiden verkko.

– Hyökkäystä Irakiin perusteltiin sillä, että Saddam Husseinilla oli hallussaan suuri määrä joukkotuhoaseita. Meille vakuutettiin sen olevan totta. Mutta se ei ollut sitä. Meille kerrottiin, että Irak oli vastuussa New Yorkin tapahtumista 11.9.2001. Meille vakuutettiin sen olevan totta. Mutta sekään ei ollut totta. Meille kerrottiin, että Irak muodosti uhan maailmanrauhalle. Meille vakuutettiin senkin olevan totta. Mutta sekään ei sitä ollut.

Pinter muistutti, että totuus on aivan toinen; se löytyy siitä, miten USA näkee oman roolinsa maailmassa ja ennen kaikkea sen tavasta hoitaa rooliaan.

Ennen siirtymistään nykyiseen maailmantilanteeseen Pinter loi katsauksen lähimenneisyyteen käsittelemällä USA:n valheellista ulkopolitiikkaa toisen maailmansodan jälkeen. Hän sanoi, että siinä missä julmuudet ja mielipidevapauden rajoittaminen Neuvostoliitossa on kattavasti dokumentoitu, on Yhdysvaltain hirmuteoista keskusteltu vain yleisellä tasolla. Mitään ei ole dokumentoitu, mitään ei vahvistettu eikä tunnustettu. USA on aina ollut omasta mielestään oikeutettu toimimaan maailmalla miten tahansa.

– Suora hyökkäys itsenäisen valtion kimppuun on kuitenkin aiemmin ollut aika harvoin USA:n linjana. Sen taktiikkana on ollut sotia matalalla profiililla. Se tarkoittaa, että tuhansia ihmisiä kuolee, vaikka toki hitaammin kuin jos heidän päällensä pudotettaisiin pommeja.

Pinter summasi edelleen, että kun väestön toimintakyky on lamautettu, omat ystävät, sotilaat ja suuryritykset istutettu valtaan, asetutaan kameran eteen ja sanotaan demokratian voittaneen. Tämä oli arkipäivän politiikkaa lähimenneisyydessä…..

ARTO TUOMINEN