Öljykaappaus Irakissa

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 45/2005.

Samaan aikaan kun irakilaiset taistelevat voidakseen miehityksen ja poliittisen kaaoksen oloissa määrätä itse tulevaisuutensa, heidän arvokkaimmasta omaisuudestaan öljystä päätetään suljettujen ovien takana.

Tuore raportti ”Crude Designs: The Rip-Off of Iraq’s Oil Wealth” paljastaa, kuinka USA:n ulkoministeriöstä lähtöisin oleva öljypolitiikka on tulossa pian Irakin joulukuisten vaalien jälkeen hyväksytyksi ilman mitään julkista keskustelua ja hirveällä hinnalla. Tämä politiikka antaa enemmistön Irakin öljykentistä, ainakin 64 prosenttia maan öljyvaroista, ylikansallisille läntisille öljy-yhtiöille.

Irakin yleinen mielipide vastustaa jyrkästi öljyn hallinnan luovuttamista ulkomaisille yhtiöille. Mutta USA:n ja Britannian hallitusten aktiivisella myötävaikutuksella ryhmä vaikutusvaltaisia irakilaisia poliitikkoja ja teknokraatteja ajaa ulkomaisten yhtiöiden kanssa tehtävää pitkän aikavälin sopimusjärjestelmää, joka on Irakin oikeuslaitoksen, julkisen tarkastelun ja demokraattisen valvonnan ulottumattomissa. Tässä käytetään hyväksi Irakin lokakuussa hyväksyttyä perustuslakia, joka avasi öljykentät aiempaa laajemmin ulkomaisille toimijoille.

Ehdotettu öljysopimusmalli merkitsisi Irakille jopa 164 miljardin euron edestä öljytulojen menetyksiä samaan aikaan kun se antaisi ulkomaisille yhtiöille suunnattomat voitot. Malli takaisi yhtiöille 42-162 prosentin voittomarginaalin, kun normaali tavoite liikkuu noin 12 prosentissa.

Bushin hallinnon pääsärkynä on ollut, miten siirtää Irakin öljyvarat yksityisille yhtiöille laillisuuden valekaavussa. Nyt ongelmaan on löydetty yksinkertainen mutta vilpillinen ratkaisu: tuotannonjakosopimukset.

Keskustelu öljyn ”yksityistämisestä” Irakissa on usein ollut harhaanjohtavaa termin teknisen luonteen vuoksi, joka viittaa öljyvarojen juridiseen omistukseen. Tämä on antanut hallitukselle ja yhtiöille mahdollisuuden kiistää, että ”yksityistäminen” tapahtuu. Samaan aikaan tärkeisiin käytännön kysymyksiin öljyvarojen julkisesta tai yksityisestä valvonnasta ei ole viitattu.

Irakissa toteutettava sopimusmalli perustuu sopimuksiin, jotka tunnetaan tuotannonjakosopimuksina. Niitä on ollut olemassa 1960-luvun lopulta lähtien. Öljyasiantuntijat myöntävät, että niiden tarkoitus on paljolti poliittinen: teknisesti ne pitävät öljyvarojen juridisen omistuksen valtion käsissä, mutta käytännössä ne antavat öljy-yhtiöille samat tulokset kuin toimilupasopimukset, jotka ne korvaavat. Lisäksi sopimus takaa niiden verotuksen pysyvän vakaana koko sopimusjakson ajan.

Tuotannonjakosopimusten normaali kestoaika on 25-40 vuotta, ja ne ovat julkisen valvonnan ulottumattomissa. Sopimuksiin sisältyy luottamuksellisia lausekkeita, eikä tekstiä voi muuttaa.

Irakilaiset eivät voi valittaa tuotannonjakosopimuksista omille oikeusistuimilleen, koska niitä koskevat riidat ratkotaan Maailmanpankin alaisissa kansainvälisissä sovitteluelimissä. Kaupalliset edut ohittavat niiden tuomioissa kansalliset edut samoin kuin kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeudet.

Irakin nukkehallitus käy sopimusneuvotteluja parhaillaan, vaikka maalle valitaan vasta tässä kuussa uusi parlamentti, jonka on määrä säätää uusi öljylaki. Raportin tekijöiden mielestä tilanne todistaa oikeiksi monien irakilaisten epäilykset siitä, että USA:n hyökkäyksen taustalla oli halu päästä käsiksi Irakin öljyvaroihin, jotka ovat maailman kolmanneksi suurimmat.

Raportti muistuttaa, ettei tuotannonjakosopimus ole ainoa ratkaisu. Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n tilaston mukaan sellaisten nojalla hyödynnetään vain noin 12 prosenttia maailman öljyvaroista. Yleensä näin tapahtuu maissa, joissa etsintätulokset ovat epävarmoja ja tuotantokustannukset korkeat.

Raportti kannustaa Irakia tekemään yhtiöiden kanssa lyhyempiä ja vähemmän rajoittavia sopimuksia. Irak voisi myös rahoittaa öljynetsintää omin varoin tai ottamalla velkaa tulevia öljytulojaan vastaan.

Irakin miehittäjät sanovat edistävänsä vapautta ja demokratiaa, mutta jos Irak suostuu ehdotettuihin sopimuksiin, se antaa päätösvaltansa pois saman tien, raportti varoittaa.

(ES)