PAKINA: Hoosianna!
Kristikunnan suuren juhlan, joulun, lähestyessä kaikuu hoosianna-huuto kautta maanpiirin. Sama kaiku on askelten myös täällä EU-Suomessa. Tämä hepreankielinen sana tarkoittaa sanatarkasti käännettynä autappa. Kun aikoinaan uusi kuningas oli suoralla demokratialla valittu vanhan, yleensä tapetun, kuninkaan tilalle, kansa huusi hoosianna. Nopeasti tämä avunpyyntö siis muodostui jonkinlaiseksi eläköön-huudoksi uudelle kuninkaalle. Vaikka Vanhaa testamenttia lukemalla tuo kuninkaan virka monesti oli enemmänkin kuoleman virka. Sekä kuninkaan vastustajille, että kuninkaalle itselleen!
* * *
Kun me armaassa kotomaassamme olemme valitsemassa itsellemme ”kuningasta” tai ”kuningatarta”, niin kenelle heistä me voisimme osoittaa avunpyyntömme, hoosianna? Vai voiko kukaan tavallinen ihminen odottaa keneltäkään heistä mitään konkreettista apua? Valtava vaalien aikainen julkisuusrumba, ja mikä on loppujen lopuksi presidentin valta? Siitä eivät tahdo päästä vallanpitäjät itsekään oikein yksimielisyyteen.
Auttaako ”koko kansan Tarja” tai ”työväenpresidentti Sauli” vai mahdollisesti nimienkeräämisen kautta ehdokkaaksi pääsevä Ilkka Tillanen sinua tai minua globaalin kapitalismin paineessa? Tuskinpa vaan.
Silti moni syrjäytynytkin, joka ei normaalisti ole kiinnostunut politiikasta, seuraa nyt presidenttipeliä. Kansa tuntee vallan mahdin suonissaan; minä olen kuninkaantekijä. Voi meitä, jos me tällaisen paskan nielemme. Kuka huutaisi, ettei keisarilla ole vaatteita? Suurille puolueille presidentinvaalit kun ovat vain verorahoilla kustannetut eduskuntavaalien esivaalit, joilla haetaan asemia todellisiin vaaleihin.
Omaatuntoani on pitkään vaivannut asia, jonka tahdon nyt julkisesti tunnustaa pois mieltäni kaihertamasta. Olen äänestänyt kaksissa edellisissä vaaleissa toisella äänestyskierroksella demariehdokasta! Kyllä, näin olen tehnyt. Ainoa asia johon voin vedota, on hetkellinen mielenhäiriö. Enää moinen ei toistu. Jos en luota itseeni enkä pysty vaalipäivänä ennakoimaan käyttäytymistäni, niin sulkeudun sitten vaalipäivänä kotiin lukkojen taakse.
Toiveeni kuitenkin on, että voisin mennä vaaliuurnille vaikka tiputtamaan tyhjän äänestyslipun uurnaan tai kirjoittamaan siihen pienen ihmisen vastalauseen eliitille. Äänestämättä jättäminen kun ei oikein minulle sovi. Isoäitini oli aikoinaan mukana taistelemassa äänioikeutta Suomen naisille ja hän siirsi omalle äidilleni tajun yleisen äänioikeuden tärkeydestä. Nykyinen rahan voimalla tapahtuva äänestäjien manipulointi tosin tekee karkeaa pilkkaa siitäkin muodollisesta demokratiasta mitä meillä on.
* * *
Onneksi päättäjät suuressa viisaudessaan ovat yhdistämässä kunnat riittävän suuriksi tuotantoyksiköiksi. Meille ruohonjuuritason ihmisille ei enää jää mitään turhaa illuusiota siitä, että me voisimme itse asioihimme vaikuttaa.
Radiosta kuulin eräänä päivänä seuraavanlaisen ehdotuksen: jatkossa presidenttiehdokkaat laitetaan yhteen taloon, josta tulee suoraa tv-lähetystä ja katsojat äänestävät tekstiviesteillä viikoittain pelistä putoajan. Ei yhtään sen hullumpi ehdotus kuin mitä presidenttiehdokkaiden puheet tähän asti. Hoosianna sille.
MARKKU TULANDER
Kirjoittaja on janakkalalainen kommunisti, koulutukseltaan teologi ja entiseltä ammatiltaan pappi.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
