Verohallitus lain kimpussa

Alkuperäinen kirjoittaja:

Suomea on sanottu yhdistysten luvatuksi maaksi. Pelkästään patentti- ja rekisterihallituksen nettitiedostossa on 100 000 yhdistystä, eivätkä siinä ole kaikki. Kansalaiset ovat tottuneet perustamaan yhdistyksiä, jos on näyttänyt siltä, että jokin asia ei ihan yksitellen toimien etene; pitää liittyä yhteen. Yhteenliittymisen juridinen muoto on yleensä juuri yhdistys.

Verolait ovat suosineet kansalaisten omatoimisuutta. On olemassa ”yleishyödyllisyyden” käsite tällaiselle yhteenliittymiselle. Se merkitsee käytännössä vapaan kansalaistoiminnan sallimista ilman vero- ja siitä johtuvia paperisotaseuraamuksia. On nähty, että kansalaisten omaehtoinen yhteenliittyminen toimintaan jonkin parhaaksi katsomansa päämäärän hyväksi on sallittavaa ja suositeltavaa. On nähty, ettei siihen pidä soveltaa samaa lakia kuin yksityisiin toimijoihin. Näin oli ennen 1.6.2005.

Yleishyödylliset yhteisöt yksityistetään

Ilmeisenä tarkoituksena on yksityistää niin laaja osa yleishyödyllisten yhteisöjen toiminnasta kuin suinkin mahdollista. Valtion ja kuntien toimintojen siirtäminen yksityisille tai ulkoistettuihin yhtiöihin kun on saatu hyvälle alulle niin menköön loputkin.

Maan hallitus, jonka ohjelman pointeista yksi on kansalaisvaikuttamisen laajentaminen, ei ainakaan toistaiseksi ole puuttunut yhden virastoistaan (Verohallituksen) toimiin, jotka merkitsevät viimeistenkin edellytysten viemistä kansalaisvaikuttamiselta. Jos yleishyödylliset yhteisöt pannaan verolle ylijäämästään, merkitsee se käytännössä yhdistystoiminnan kuolemista.

”Perinteinen yhdistystoiminta”

Ilmeisesti ennustellen vastalauseita Verohallitus pyrkii ohjeiden alussa tyynnyttelemään:

”Perinteiseen yhdistystoimintaan ja siihen liittyvään varainhankintaan nämä muutokset eivät pääsääntöisesti ulotu”. (Verohallituksen ohje Dnro 753/32/2005, 1.6.2005)

Ohjeet kuitenkin eivät muuta teekään kuin juuri ”pääsääntöisesti” ulottuvat Suomen yhdistystoiminnan perinteisiin muuttaen niitä ja tuhoten sen kokonaan.

On yritetty ennenkin

Yrityksiä yhdistysten tuloksen verottamiseen elinkeinotulona on yritetty aikaisemminkin. Ne on kuitenkin voitu torjua useimmiten paikallisen verotoimiston tasolla ja joskus verotuksen oikaisulautakunnissa.

Yhdistykset ovat voineet vedota tuloverolain 22.1. ja 22.2. pykälään silloin kun paikallinen verovalmistelija on sattunut esittämään jälkiverotusta (ja siitä seurauksena ennakkoveroja seuraavalle vuodelle). Sellaista on sattunut usein. Tuossa pykälässä nimittäin kerrotaan, että yhteisö on yleishyödyllinen, jos

* se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä

* sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin

* se ei tuota toiminnallaan siihen osallisille taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.

Verohallituksen ohjeissa tämä ei riitä vaan: ”mikäli yhteisön säännöt tai toiminta olennaisesti muuttuvat, yleishyödyllisyysstatus otetaan verotuksessa uudelleen tutkittavaksi.”

Tuloverolain 22.2 Pykälässä on luetellaan yleishyödylliset yhteisöt: maatalouskeskus, maatalous- ja maamiesseura, työväenyhdistys, työmarkkinajärjestö, nuoriso- tai urheiluseura, näihin rinnastettava vapaaehtoiseen kansalaistyöhön perustuva harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa edistävä yhdistys, puoluerekisteriin merkitty puolue sekä sen jäsen-, paikallis-, rinnakkais- tai apuyhdistys. Pykälän mukaan yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää myös muuta yhteisöä, jonka varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen tai sosiaalisen toiminnan harjoittaminen taikka tieteen tai taiteen tukeminen.

Verohallitus sanoo ohjeissaan, ettei tämä luettelo automaattisesti tarkoita, että yhteisö olisi yleishyödyllinen.

Laki ja luenta

Verohallitus ohjeissaan opastaa kansalaisia lainkuuliaisuuteen. Nimittäin se, että laissa on selkeästi jotakin määrätään (tässä tapauksessa yleishyödylliset yhteisöt), ei ”automaattisesti” tarkoitakaan mitään. Verohallitus ottaa, ”keittiön kautta”, ilman lain muuttamista, oikeudekseen tulkita lain kirjainta.

On ilmeistä, ettei ohjeita laadittaessa pitkään vietetty sen kysymyksen ääressä, että miksihän aikanaan lakiin tuo luettelo kirjattiin. Kun tieliikennelaissa määrätään, että ajoneuvon kuljettajalla pitää olla kuljettamaansa ajoneuvoa varten vaadittava ajokortti, niin Verohallituksen mukaan se ei ”automaattisesti” tarkoita, että pitäisi olla ajokortti.

Varokaa tätä

Jos toimitte jossain yhdistyksessä niin nyt on varottava sitä, mitä aikanaan pidettiin (ennen 1.6.2005) tavoiteltavana piirteenä yhdistysten varainhankinnassa. Verohallituksen mielestä yhdistyksen yleishyödyllisyysstatusta punnittaessa on ”raskauttavaa” taloudellinen toiminta, jolla on luonteenomaista:

* itsenäisyys, jatkuvuus, säännöllisyys, ammattimaisuus

* toiminnan vaatima erityinen asiantuntemus tai osaaminen

* toimiminen kilpailutilanteessa

* toiminnan riskinalaisuus

* vieraan pääoman käyttö

* sitoutuneen pääoman suuri määrä

* toiminnan tuottama suurehko osuus yhteisön koko varainhankinnasta

* palkattu henkilökunta

* suurehko liikevaihto

* varojen rahastointi

* toiminnan kohdistuminen ennalta rajoittamattomaan henkilöpiiriin

* toiminnan kohdistuminen tavanomaisiin kauppatavaroihin tai suoritteisiin

Sanalla sanoen ; Jos olette urheiluseuranne, kulttuurijärjestönne, asukasyhdistyksenne, tukiyhdistyksenne, sosiaalisen järjestönne, kyläseuranne! jnpp. saaneet siihen järjestykseen, että olette voineet kerätä varjoja toimintaanne muiltakin kuin toisiltanne, ja jos olette kyenneet varastoimaan varoja tulevien päivien varalle, ja jos olette oppineet hoitamaan tämän puolen asioita! niin nyt se on loppu semmoinen. Se on elinkeinotoimintaa, sanoo Verohallitus, ja sen ohjeita noudattava verottaja panee teidät verolle ja tietenkin siitä johtuen vielä ennakkoverolle.

MARKUS PURANEN