KAPEAHARTEINEN MIES: Vain hammasta purren

Alkuperäinen kirjoittaja:

Kapeaharteinen on järkyttynyt. Luuli että ainakin osa entisestä on sulanut kuin menneen talven lumi. Mutta eikö mitä. Se elää sittenkin.

Mikä niin? No ryssäviha tietysti. Olisittepa kuulleet, kun joku Ihamäki-niminen toimittaja vaahtosi venäläisten paskasta – näillä sanoilla, anteeksi vaan – kun Pietarissa avattiin mm. Suomen tasavallan presidentin Tarja Halosen läsnä ollessa uusi likavesien puhdistukseen tarkoitettu laitos.

Missä niin? No YLE:n Radio Suomessa tietenkin. Lähettäkää hyvät YLE:n herrat nauha presidentti Halosen kuultavaksi. Kyllä Ihamäki pitäisi saada hieman arvokkaamman välineen varteen sieltä radiosta. Televisioruutu olisi oivallinen paikka, jotta töllöttimien haltijatkin pääsisivät valistuksesta osalliseksi. Vihaisen Akateemisen Karjala-Seuran sanoin: Ryssästä saa puhua vain hammasta purren. Sen toveri Ihamäki hallitsee.

* * * * *

Mutta ei tämä vielä mitään. Kun Kapeaharteinen taannoin kertoi tutkijoitten suulla, miten sodanvalmisteluja Suomessa vauhditettiin 1920-luvun alusta lähtien joka niemeen ja notkelmaan yltävällä ryssävihan lietsonnalla, niin löytyihän sieltä monta tuttua juttua nykypäivällekin.

Suorastaan huvittavilta – jos ei olisi ollut kysymys kuolemanvakavasta asiasta – tuntuivat sodanedellisen Neuvostoliitto/Venäjä kauhugallerian kirjoitustyypit:

– Totuus Neuvostoliitosta, silminnäkijäin kuvaukset: emigrantteja, vakoilijoita, lehtimiehiä, ”katujia”, vapaus- ja heimosotureita, sotavisiot (Aarno Karimo ym. jotka hävittivät Neuvostoliittoa tulella ja miekalla), sekä tietysti nuorisokirjat, joissa sankarilliset pikku pojat olivat kommarien ja ryssien pahimpia vihollisia.

Täytyy sanoa, että luettelo tuntui hämmästyttävän tutulta nykypäivän propagandaan verraten. Useat otsikot ovat tuttuja jopa KU:n Viikkolehden palstoilta. Avoimesti porvarillisista välineistä puhumattakaan.

* * * * *

Mutta yhtä juttua Kapeaharteinen ei tajunnut. Heimosotureita ja heidän aatteitaan? Ei kai niitä enää ole? Kunnes sitten Tiekkarissa Arto Tuominen esitteli heimosotien historiasta väsätyn teoksen. Siellähän nuo heimosoturit seisoivat asennossa vanhoine aatteineen kuten ennenkin, silloin kun meillä oli natsien turvatakuut.

Kaiken huipuksi käteeni tarrasi kirjastosta Veikko Erkkilän Vienan kuu, WSOY 2003. Herra Jeesus! Siellähän ne olivat kaikki vanhat kalavaleet nykyaikaistettuina. Poika kertoo vienankarjalaisten kauheasta historiasta aivan kuin Akateeminen Karjala-Seura 1930-luvulla! Kolmannen polven aks:läinen.

Siellä se partasuinen ryssä taas tuhoaa vanhaa kalevalaista maata.

* * * * *

Olemme me suomalaiset mahdottoman eteviä. Me olemme edelläkävijämaa. Me julistimme Suur-Suomea, Lebensraumia, ennen kuin Adolf-poika siellä etelämmässä alkoi hamuta Suur-Saksaa. Olimme ainakin kymmenen vuotta edellä Aatua.

Keskitysleireissäkin sama aikajana pätee. Mannerheim, Svinhufvud ja kumppanit panivat ne toimeen jo 1918, Hitler vasta 1933 alkaen.

Valitettavasti, kuten Nobel -rauhanpalkinnon ylivoimainen ehdokas Martti Ahtisaari sanoisi, britit ehtivät edelle Etelä-Afrikan buurisodassa 1900. Mutta uhrien määrässä, 20 000 vainajaa, britit taisivat sittenkin jäädä toiseksi.

Varsinainen moka on tapahtunut tuolla Rapakon takana. Ettei edes itse kansleri Paavo Lipponen pääministerikaudellaan puuttunut asiaan. Jenkkien Afganistan-vangit, jotka ovat viruneet jo vuosikausia Guantánamon selleissä ilman minkäänlaista oikeuskäsittelyä, olisivat muka George W. Bushin lahja kansainväliselle oikeudelle.

Höpö höpö. Suomessa tämä keksittiin jo kuutisenkymmentä vuotta sitten. Emme passittaneet kommunisteja tai heiksi epäiltyjä 1940–1941 tuomiolle, me veimme heidät ”turvasäilöön”. Eikä kukaan perään haukkunut.

Olisi Pikku Bushilla vielä paljon oppimista.