KAPEAHARTEINEN MIES: Miksi herrat häpeävät?

Alkuperäinen kirjoittaja:

Kun Kapeaharteinen taannoin kertoi kuunnelleensa historian totuuksia kommunistisen nuorisoliiton juhlassa, se pani nuo harmaat aivosolut, kuten Agatha Christien kunnon salapoliisi Poirot sanoisi, aivan hyrräämään.

Kertauskurssi, pieni liipaisu vanhaan kunnon ryssävihaan, oli todella paikallaan. Kun Suomea 1920-luvulta lähtien valmisteltiin määrätietoisesti ”jatkosotaan”, Itä-Karjalan valtaukseen ja Suur-Suomen luomiseen, propaganda oli niin tehokasta, että jäljet näkyvät yhä.

Sen jäljet ovat läsnä jopa jokapäiväisessä Venäjä -uutisoinnissa, väitti esitelmöitsijä Sakari Selin. On vaikeata löytää Venäjästä kertovia uutisia ja katsauksia, joissa tapahtumia käsiteltäisiin edes jonkin verran ”puolueettomasti”. Aina löytyy jokin kielteinen villakoiran ydin.

Tästä tavasta ja tyylistä ei ole vapaa edes monin mitalein palkittu YLE:n ryssäasiantuntija Martti Hosia, väitti puhuja.

* * * * *

Suomen historia on niin täynnä tämän lajin kaunanpitoa, että siihen eivät riitä kunnolla monisatasivuiset tohtorinväitöksetkään.

Komnuorten esitelmöitsijä pöyhäisi hieman pintaa kertoessaan esim. Akateemisen Karjala-Seuran toilailuista.

Jo 1920 luvun alussa tulivat suuntaa-antavina propagandakirjaset ”Ryssästä saa puhua vain hammasta purren” ja ”Suur-Suomi on yhtä kuin isänmaa”. Niiden tekstit ovat täynnä kauheuksia. Historian alistaminen propagandalle oli mestarillista. Pastori ja kansanedustaja Elias Simojoen toteamukset ”Ryssänviha – jääkärihenki – on suomalainen henki! Ryssän kansan suurin intohimo on läpi vuosituhansien ollut tuhota pieni kansamme, hävittää maamme” ovat selvää pässinlihaa.

Siinähän sitä oltiin suoraan ”turvatakuiden” äärellä. Silloin turvatakuun antoivat Adolf Hitlerin vihan vimmaiset natsiaatteet ja niihin liittyvä aseveljeys ja tuhdit aselähetykset. Ne olivat kuin yksi yhteen Akateemisen Karjala-Seuran pyhien profetioiden kanssa. AKS taisi tosin olla hieman edellä Aatun aikaa.

Mutta miksi näistä sen aikaisista esi-isistä ollaan nyt hiljaa kuin kusi sukassa? Häpeävätkö herrat esikuviaan?

Sama suuntahan se on edelleen. Silloisten turvatakuiden jäljet vain pelottavat.

* * * * *

Herrat taitavat hävetä.

Kokoomuksen nuorten historiasta 1928–1996 tohtorinväitöksen rustannut dosentti Vesa Vares – ei dekkarikirjailija – on pyhittänyt kokoomuslaisten aatteiden ihanalle toteutukselle, liitolle Hitlerin kanssa, teoksessaan vain kolme riviä!

Jaakko Korjus, sotaromskujen kirjaaja, ohittaa vastaavassa historiassaan suuren ajan lyhyellä ja tyhjänpäiväisellä totemuksella ”sota tuli väliin”.

Mikä näissä suuren liiton asiakirjoissa nyt hävettää?

AKS:n jäsenissä olivat yliedustettuina teologian opiskelijat, kadetit ja opettajiksi valmistautuvat. Sotaan valmistautumisen pääkanavia olivat koulut ja opetustoimi, kirkko, armeija, suojeluskunnat ja lottajärjestö. Tietysti myös ”isänmaallinen kansanliike” IKL. Ja porvaripuolueiden nuorisojärjestöt. Kiltisti ja hartaudella.

Julkisen sanan ylivaltaa hallitseva porvarillinen lehdistö hoiti roolinsa. Myös kirjallisuus oli valjastettu samaan jengiin. Kyllä me suomalaiset olimme sodan valmisteluissa ylivertaisia. Malliksi maailmalle kelpaisimme.

* * * * *

Että jäljetkö yhä näkyvät? Kapeaharteisen pitää pyytää anteeksi veljeslehtemme Kansan Uutisten (vas) Viikkolehdeltä. Ehkä taannoinen vertaus suojeluskuntajärjestön Hakkapeliitta-lehden Neuvostoliitto/Venäjä -kirjoitteluun ei ollut oikein korrekti.

Viimeisin havainto näet kertoo, että Viikkolehti on löytänyt kapitalistisen Venäjän suunnalta jo jotain hyvääkin: viime perjantainen otsikko kertoo, että omenat ovat tulleet Suomeen Venäjältä! Laukku-Ryssien mukana! Tosin silloin ammoisina aikoina, kun kommarit eivät olleet vielä vallassa.

Mutta kyllä vanha aks-läinen kylvö näkyy jopa elokuvissa. Timo Koivusalon elokuva ”Kaksipäisen kotkan varjossa” on kuin tuulahdus 1930-luvun parhailta vuosilta. Hesarin arvostelussa Veli-Pekka Leppänen kirjoittaa:

”Elokuvan venäläiset ovat vihollisen perikuva: he raiskaavat naiset, teloittavat miehet, vangitsevat lapset ja juonittelevat maat.”

”Tunnelma on valmis. Enää puuttuu vain yksi: yleinen liikekannallepano.”

Voiko tähän enää mitään lisätä? Syvällä istuu Koivusalossakin vanha hapatus.