Ihmisten tarpeet etusijalle

Alkuperäinen kirjoittaja:

Kunta- ja palvelurakenteen muutos ja sen toteuttamisen mallit ovat jo muutaman viikon ajan olleet kiihkeän poliittisen keskustelun aiheena. Kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että muutos on tarpeen. Nyt kiistellään vain suunnasta. Harva kysyy, onko muutos todella välttämätöntä. Ja mihin keskustelussa on unohdettu asukkaiden, kuntalaisten tarpeet.

Turun kunnallisseminaari ei olisi voinut sattua parempaan saumaan, korosti SKP:n varapuheenjohtaja Kaija Kiessling avauspuheessaan.

– Juuri nyt keskustelevat myös valtapuolueet siitä, mihin suuntaan Suomen kunta- ja palvelurakennetta kehitetään.

SKP:n roolina Kiessling näkee kuntien ja kuntalaisten arjen puolustamisen uusliberalistista kehitystä vastaan.

Työntekijän unohdettu näkökulma

KTV:n edunvalvontaosaston toimitsija Jorma Peussa nosti alustuksessaan esiin unohdetun työntekijän näkökulman.

– Nyt olisi tärkeä miettiä myös sitä, mihin suuntaan kuntien palveluksessa työskentelevien ihmisten elämä muuttuu, muistutti Peussa. Tähän mennessä esitetyt kunta- ja palvelurakenteen mallit ovat ministeritason työryhmien suunnitelmia eikä henkilöstön ääni ole päässyt kuuluviin. Hän korosti myös, miten kaikki on vielä kesken. Kehityksen suunta on vielä avoin.

Peussan mukaan kunnan palveluiden ulkoistaminen ja kilpailuttaminen ei ole mikään yksinkertainen asia. Se vaatii päättäjiltä ja virkamiehiltä taitoa ja harkintaa.

– Julkista sektoria haukutaan usein byrokraattiseksi ja kalliiksi. Tämä on harhaa. Yksityisen sektorin palveluyritysten kustannuslaskelmat saattavat aluksi näyttää halvemmilta. Tosiasiassa kunnilta odotetaan palveluntuottajana enemmän ja parempaa palvelua kuin yksityiseltä, totesi Peussa.

Monta kysymystä on Peussan mielestä vielä keskustelematta. Esimerkiksi miten uudistus vaikuttaa kunnalliseen työmarkkinaneuvottelu- ja sopimusjärjestelmään. Myös yksiköiden koko voi olla ratkaisevaa.

– Liian suuressa yksikössä palveluiden laatua ei voida määritellä kunnolla, sanoi Peussa.

Ihminen hukassa

Kunta- ja palvelurakenteen pyörteissä on unohdettu tärkein kysymys: mitä varten valtio ja kunta ovat olemassa? Näin väitti Helsingin liikepalvelulautakunnan jäsen Olli Salin.

– Ihmisten, asukkaiden omat tarpeet ovat ensisijalla. Ihmisen pitäisi olla subjektina mukana, ei vain toimenpiteiden kohteena, objektina. Tähän hänellä on perustuslain takaama oikeus, vetosi Salin.

Uuden kunta- ja palvelurakenteen muutospaineen taustalta Salin löytää Ahon-Lipposen-Vanhasen -hallitusten tekemät talouspoliittiset linjaukset.

– Julkinen valta on saatava pois markkinoilta, yksityisen liike-elämän tieltä. Tämä on tarkoittanut julkisen sektorin jatkuvia säästöjä ja leikkauksia, jotta saadaan yksityiselle sektorille lisää tilaa ja voittoja, Salin totesi. Näin ihminen alistetaan tylysti markkinavoimien alle.

Tilaaja-tuottaja -mallin kautta eriytetään palvelujen tuotanto. Yksiköiden kokoa kasvatetaan. Asukkaiden omat tarpeet, osallisuus ja demokratia eivät mallissa toteudu.

Palvelurakenteen uudistuksessa on Salinin mukaan peruuttamaton ristiriita.

– Palvelujen parantaminen ei onnistu, jos samalla tavoitellaan kustannussäästöjä, Salin huomautti. Hänen mukaansa taustalla on lopulta kysymys vallasta, kontrollista ja edusta: kuka saa hallita yhteiskunnan verotuloja ja miten.

Olli Salin listasi Helsingistä joukon esimerkkejä epäonnistuneista kilpailutuksista.

– Joukkoliikenteen seutulinjat ja nykyisin myös sisäisen liikenteen linjat on yksityistetty. Sosiaali- ja terveyspalveluista on ostopalveluja sektorista riippuen 5-35 prosenttia, Salin sanoi. Pahin seuraus tästä on ollut pääkaupunkiseudun vammaiskuljetusten surkea tila.

Myös kaupungin tukipalveluja on kilpailutettu, surullisena esimerkkinä Palmia.

Budjetti kuristaa kuntia

Valtio esittää yli 400 miljoonan heikennyksiä kuntien talouteen. Näin selvitti VATT:n tutkija Teuvo Junka, joka paneutui valtion budjettiesitykseen kuntatalouden osalta.

– Kuntaliittokin mainitsee kannanotossaan, ettei esitys tunnista kuntien talousahdinkoa. Valtionosuuksia ei edelleenkään palauteta lähellekään 1990-luvun alkupuolen summia. Kunnat joutuvat rahoittamaan perustoimintaansa muun muassa erilaisia maksuja keräämällä.

SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma on ehdottanut kuntaveroa ratkaisuksi rahapulaan. Hyvinkään kaupunginvaltuutetun Olli Savelan mielestä tämä tuntuu aluksi hyvältä idealta. Asia on kuitenkin mutkikkaampi.

– Kunnallisvero on luonteeltaan tasavero. Ilman progressiota tämä merkitsee selkeää tulonsiirtoa köyhemmiltä rikkaille, Savela totesi ja muistutti SKP:n kunnallisohjelmassa olevasta esityksestä progressiiviseen kunnallisveroon siirtymisestä.

Kuntavero ei myöskään huomioi kuntien varallisuuseroja. Rikkaammat kunnat keräisivät enemmän veroja kuin köyhemmät, mikä lisäisi epätasa-arvoa. Tämän estämiseksi tarvitaan valtion tulonsiirtoja.

Savela kiinnitti kaupunginvaltuutettuna myös huomiota kuntien talousarvioiden laadintaan.

– Talousarvioissa esiintyy selkeästi tahallista tulojen aliarvioimista. Talousjohto antaa talouskehityksestä huonon kuvan, ihmetteli Savela ja pohti, olisiko tämä tarkoitushakuista. Tällä voidaan perustella jatkuvia lisäsäästöjä ja edelleen kunnan toiminnan ulkoistamista ja kilpailuttamista kustannussyistä.

Hoitotakuu toteutuu hitaasti

Tapaturma- ja sairausinvalidien liiton puheenjohtaja Jorma Eloranta tarkasteli puheenvuorossaan, miten keväällä voimaan astunut hoitotakuu on toteutunut. Tilastojen valossa hän saattoi todeta, että parantamisen varaa on. Esimerkiksi kaikkia tarvittavia tilastotietoja joudutaan vielä odottelemaan myöhempään syksyyn.

Keskustelun ilmapiiristä jäi päällimmäiseksi vastarinnan vaatimus. Vaihtoehtoja kunta-ja palvelurakenteen muutokselle on olemassa ja niiden puolesta on kamppailtava.

– Paikallinen taistelu on välttämätöntä. Taistelu ihmisten kanssa arjen lähipalveluiden puolesta, summasi Olli Salin osuvasti seminaarin viestin.

MARKO KORVELA