Sähköinen iltanuotio
Nyky-yhteiskunnassa mediasta on tullut kulttuurin iltanuotio, jonka ääreen ihmiset kokoontuvat kuuntelemaan tarinoita, kokemaan elämyksiä ja etsimään yhteyttä toisiinsa. Media on rituaalinen paikka ja tila. Niissä virtuaalitodelliset rituaalit kommunikoivat yhteisön pyhiä arvoja ja näihin arvoihin liittyessään jäsenet liittävät itsensä osaksi yhteisöä.
Median rooli on keskeinen ja sen ulkopuolelle rajatut alueet marginalisoituvat merkityksettömiksi. ”Suojellessaan omia arvojaan pyhinä länsimainen mediayhteisö tuottaa kulttuurisia tabuja, pyhän ja profaanin välisestä rajauksesta syntyneitä tarkoittamattomia kulttuurisia ilmiöitä.”
Media-, uskonto- ja kulttuuri-paradigmasta nousevasta seminaariaineistosta on koottu Johanna Sumiala-Seppäsen toimittama teos Pyhä media, joka pyrkii vastaamaan mm. kysymykseen, miten käsitteet ”pyhä” ja ”maallinen”, ”hyvä” ja ”paha” näyttäytyvät vallitsevassa medioituneessa kulttuurissa. Eri lähtökohdista ja osin yhteismitattomasti lähestytään median ilmiöitä, jotka lopulta palautuvat ihmisyyden ikuisiin kysymyksiin: elämän laatuun, pyhään ja maalliseen, hyvään……
SEPPO HELMINEN
* * * * *
Johanna Sumiala-Seppänen (toim.): Pyhä media. Atena 2005. 203 sivua.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
