VIIKON PAKINA: Luova tuho

Alkuperäinen kirjoittaja:

Tiedättekö mikä on luova tuho? Ettekö? Vaikka elämme keskellä luovaa tuhoa.

Luova tuho on työpaikkoja hävittävä ja synnyttävä kiertokulku globaalissa kapitalismissa.

Yhdysvaltalainen chileläissyntyinen taloustieteilijä Ricardo Caballero kävi oikein Suomessa saakka selittämässä käsitettä.

Helsingin Sanomien toimittaja näytti Caballerolle kuvia vihaisista ja lannistuneista naisista seisomassa Turun torilla sen jälkeen kun Leaf oli ilmoittanut sulkevansa Turun-tehtaansa.

”Et näytä minulle valokuvia niistä lukuisista ihmisistä, jotka samaan aikaan saavat uuden työpaikan”, Caballero ihmetteli.

Kaikesta päätellen luova tuho on täysin luonnonvoimainen prosessi, jolle enempää työntekijät kuin työnantajatkaan eivät voi mitään.

Caballeron mukaan luovalle tuholle ei kannata yrittää pistää kampoihin. Se on myönteinen, ihmistä hyödyttävä voima. Työpaikkojen häviäminen ei ole suuri ongelma. Ongelma on vain se, jos irtisanottujen ihmisten taidot ja uusien työpaikkojen vaatimukset eivät kohtaa.

* * * * *

USA:ssa luova tuho on jyllännyt jo pitkän aikaa. Ja mikä mainiointa, monet työttömiksi jääneet ihmiset ovat luovan tuhon ansiosta saaneet entisen työn sijalle jopa monta uutta työpaikkaa. Kahdella kolmella pätkätyöllä saattaa jopa tulla nipin napin toimeen, kuten Barbara Ehrenreich kirjassaan Nälkäpalkalla havainnollisesti osoittaa.

Uusien tilastojen mukaan ”työllisyys” USA:ssa on parantunut samalla kun köyhyys on edelleen pahentunut (HS 3.9.).

Nyt luovan tuhon autuus on rantautunut meillekin. Siitä vaan Leafin ja Perloksen naiset pätkätöiden hakuun. Matti Vanhasen hallitus auttaa asiaa päätöksellä, jolla matalapalkkaisen työn tarjoamisesta maksetaan työnantajille tukea.

Tutkijat ennustavat, että tuki lisää edelleen työssäkäyvien ihmisten köyhyyttä (Tilastokeskus 8.9.). Mutta onhan luovan tuhon siunauksista jotain maksettavakin.

Entä mikä myllertää kuntia, korkeakouluja, Yleisradiota? Luova tuhopa tietenkin.

* * * * *

Mutta on epäiltävissä, että pysähtyneisyyteen ja saavutettuihin etuihin tottuneet suomalaiset eivät sittenkään taivu luovan tuhon herruuteen. Siksi Max Jakobsonin nimittämän salaisen kabinetin kannattaisikin miettiä LUOVA TUHO EXTREMEÄ eli kansan vaihtamista.

Silja Line aikoo palkata halpaa filippiiniläistä työvoimaa Silja Operalle, mutta miksi tyytyä näpertelemään? Miksei koko Suomea täytetä ahkeralla ja vähään tyytyväisellä ulkomaisella halpatyövoimalla? Sosiaalimenoissakin säästettäisiin, kun tulokkaiden perheyhteisöt hoitaisivat itse vanhuksensa ja lapsensa.

Vastaavasti Venäjän kanssa voitaisiin neuvotella suomalaisten siirtämisestä luovutettuun Karjalaan. Näin siitä tulisi kukoistava alue, jolle ei tarvitsisi enää irvistellä.

Maatalouttakin voitaisiin harjoittaa ja käyriä kurkkuja kasvattaa EU:n kyttäyksestä vapaina.

Suomen paljon puhuttu ”turvallisuusvaje” täyttyisi. Suomensukuiset kansat yhdistyisivät ja ikiaikainen haave Suur-Suomesta toteutuisi uudessa muodossa.

EERO