KAPEAHARTEINEN MIES: Hakkapeliitan perilliset

Alkuperäinen kirjoittaja:

– Hakkaa päälle Suomen poika, ettei Ruotsi meitä voita, hei, hei, hei!

Muistuuko mieleen? Huutosakkien hurja taistelu, rajut kamppailut ja tönimiset juoksuradalla, protestit ja vastaprotestit, uljaat suomalaiset sankarit, jotka venyivät viimeisillään voittoon.

Niin ja kännikalat puolin ja toisin, jo matkalla saatikka sitten stadionilla.

Sellaista se on urheilu. Kansalliskiihkoistako? Ehkä hiukkasen.

Mehän olemme hakkapeliittojen jälkeläisiä, Saksassa ja Keski-Euroopassa 30-vuotisen sodan aikana 1600-luvulla tuhoa ja kuolemaa levittäneitten esi-isiemme perillisiä.

Niiden, jotka nykyaikainen ruotsalainen tutkimus on paljastunut kaikkea muuta kuin sankareiksi. Kurjaksi laumaksi sotilaita, jotka ryöstivät ja mellastivat ja tuhosivat kaiken tielleen osuneen.

Joita suomalaiset kaunokirjalliset yritelmät vielä 1930-luvun hurmahenkisinä aikoina kuvasivat suuriksi sankareiksi, Hakkapeliitoiksi.

Ja tunnuskin oli isänmaallista mieltä nostattava: Hakkaa päälle!

Niin se kävi. Kukahan joskus Suomessakin kertoisi kansanomaisesti, miten kurjaa se näiden pakko-otettujen hakkapeliittojen elämä todellisuudessa oli? Ei toivoakaan.

* * * * *

Mutta nähtiinhän taas yleisurheilun Ruotsi–Suomi -maaottelussa, millaista tuhoa porvarilliset politrukit, kauppamiehet, ovat tehneet kunnon yleisurheilulle. Suomi–Ruotsi -maaottelu on viimeinen jäänne entisestä kunnollisesta kilpaurheilusta.

Siinä on aivan eri meininki kuin kaikenlaisissa höpöhöpö-eliittikisoissa, joissa jännitettä ei saa syntymään tekemälläkään.

Puhumattakaan kansainvälisistä Grand Prix -kisoista, jotka ovat valloittaneet kaikki käytettävissä olevat lyhyen eurooppalaisen kesän viikonvaihteet. Maaottelut, nuo entisajan suomalaisten yleisurheilukisojen suola, ovat jo kauan sitten kadonneet kartalta. Niille ei ole porvarillisten politrukkien järjestämässä kaupallisessa systeemissä tilaa.

Vahinko, pirunmoinen vahinko. Ruotsi – Suomi -maaottelu näytti taas mitä olemme näitten porvarillisten oppien ja käytäntöjen vuoksi menettäneet.

* * * * *

Vaikka olemmekin toisen luokan yleisurheilumaa – paria kolmea huippua lukuun ottamatta – maaottelu on hieno tilaisuus antaa mahdollisuus eri lajien yleisurheilijoille esittää parastaan. Niin isolle joukolle kuin maaotteluissa ei muissa kisoissa ole esiintymistilaa.

Siinä se surkeus piilee.

Vaikka Göteborgissa esiintyneitten suomalaisten urheilijoitten pääosasta ei olekaan tämän hetken kansainvälisiksi tähdiksi, jokainen heistä on tehnyt jo mittavan urakan päästäkseen sille tasolle, jossa nykyisin ovat. Hatunnoston arvoisen urakan.

Entisaikojen maaottelujärjestelmä olisi omiaan kehittämään heitä eteenpäin. Nykyisin kilpailusysteemein siihen on perin vähän mahdollisuuksia. Entiseen ei ole paluuta, vaikka Suomen poika kuinka hakkaisi päätään seinään.

* * * * *

Euroopassa Ruotsin suurvalta-armeijassa 1600-luvulla riehuneista Hakkapeliitoista oli muuten ottanut esimerkkiä myös aikanaan kuopattu Suojeluskunta, joka eri muodoissa tekee kummasti ylösnousemustaan.

Sillä oli aivan senniminen lehtikin. Hakkapeliitta. Se valmisteli Suomen kansaa sotaan Neuvostoliittoa vastaan 1920- ja 1930-luvuilla.

Kapeaharteinen kuunteli viikonvaihteessa komnuorten juhlassa esitelmöitsijää, joka kertoi Turun yliopistossa valmistuneesta mielenkiintoisesta tutkimuksesta. Kun valmistauduttiin sotaan Neuvostoliittoa vastaan, piti osoittaa, miten kauhea maa ja kansa itärajan takana uhkasi meitä.

Vuonna 1932 kaikista Hakkapeliitta-lehden Neuvostoliittoa ja Venäjää koskevista aineistoista oli 93 % Neuvostoliiton vastaisia.

Kuka viitsisi laskea, onko Kansan Uutisten Viikkolehti yltänyt näille samoille lukemille?

Teit isäin astumaa!