KAPEAHARTEINEN MIES: Suuren maailman menoa

Alkuperäinen kirjoittaja:

Jaksaisikohan uskoa sitä. Meitä töllää laatikoistaan peräti 4 000 000 000 silmäparia pitkin viikkoa. Eihän siitä ole kovinkaan montaa kymmentä vuotta kun koko maapallon väkiluku oli noilla hujakoilla.

Sellainen spektaakkeli se urheilusirkus on.

Kapeaharteinen oli aluksi hieman epäileväinen, kun Kansainvälisen Yleisurheiluliiton unkarilainen pääsihteeri Gyulai kehua retosteli aivan pohjattomasti suomalaista yu-yleisöä: noinkohan äijä on jäänyt kiikkiin vanhoihin aikoihin?

Mutta eikö mitä: jo avajaispäivänä liki täysi katsomo osoitti mielettömästi suosiotaan tasapäisesti kaikille sen ansaitseville ja toisena päivänä mm. naisten kahdenkympin kävelyn voittajalle Olympiada (!) Ivanovalle, venäläiselle. Siinä menivät ryssäkompleksia potevan porvarillisen ja vähän muunkin median tarinat taivaan tuuliin.

Tosin ei kenenkään ole tullut mieleen muistuttaa Baltian maiden hienon panoksen yhteydessä ”miehittäjävaltion” Eestiin, Liettuaan ja Latviaan jättämästä korkeatasoisesta valmennusperinteestä.

Se nyt olisi liikaa. Riittää kun tässä yhteydessä sotketaan puurot ja vellit ja ryhdytään tarinoimaan Saksan demokraattisen tasavallan urheiluihmeestä ja dopingista. Ikään kuin se olisi ollut ainokainen doping-ihme maailmassa.

Pääasia että menevät jenkkilän puuronkeittäjien käskyt läpi. Tai eihän porvareita näissä asioissa tarvitse käskyttää. Ovat paavillisempia kuin paavi itse.

* * *

Mutta on se mukava töllistellä tätä maailman menoa. Että tuolla meidän stadionillamme kisaavat nämä maailmantähdet ja parinsadan maan edustajat – ihan ilmielävinä.

Ja ogranisaatiokin pelaa aika hyvin. Se on kova ponnistus. Ihan rintaa röyhistää. Näin eteviä me olemme.

Kunhan emme hurahda itsetehostuksessamme aivan samalle tasolle kuin kuuluisa ex-mestarijuoksija Juha Väätäinen. Hän joka on maailman paras valmentaja.

Ensin katosi lupaava ja hyviä näyttöjä antanut keskimatkojen juoksija Kirsi Valasti.

Juha Väätäisen valmennusohjeet taisivat mennä pahasti pieleen. Sitten meni toinen nainen lankaan: äänekoskelainen Anni Tuimala. Oli tuskallista katsella Annin menoa stadionillamme 3000 metrin esteissä. Juuri ja juuri pääsi viimeisen aitansa yli – ennen keskeytystä.

Ei se niin ole, että kaikki mestarijuoksijat olisivat myös hyviä valmentajia. Varmasti tietoa on paljon, mutta usein se on hyvin yksilöllistä. Eikä pelkkä fanaattisuus riitä.

Suosittelen Juhalle keskittymistä värikkäiden taulujensa maalaamiseen. Kyllä silläkin tavalla elää, vaikka taidearvostelijat eivät piittaisikaan.

* * *

Hyvänä yleisurheilumaana tunnettu Kuuba on toistaiseksi – tätä kirjoittaessa – antanut hieman vaisun kuvan itsestään. Uuden mustaihoisen rahaylimystön tienatessa huimia summia kansainvälisessä kilpailumyllyssä joutuvat Kuuban yhteiskuntakäsitykset vaikeaan kriisiin. Ihanteita on vaikea ylläpitää suurten rahapalkintojen maailmassa.

Se on sitä realismia – tahdoimme tai emme. Eikä vain urheilussa. Sekä Tiekkarin että HS:n Nyt-liitteen esittelemä ateläafrikkalainen muusikko Tebogo Shumba sanoi Nyt-liitteessä kovan totuuden arvioidessaan entisiä sosialistisia ja kapinallisia ystäviään:

”Useista tovereistani on tullut kansanedustajia ja heitä on alkanut kiinnostaa kansan ongelmien sijaan raha.”

Näinhän se on meidänkin parlamentissamme. On niin paljon hienoja etuja. Ja ministerinpalkatkin – kaiken lisäksi. Kuka sitä silloin köyhää muistaisi.

Tällainen suuri muutos on tapahtunut myös mustien urheilijoiden keskuudessa Valloissa. Ennen – vielä 1970 -luvulla heidän keskuudessaan oli taistelijoita, jotka nostivat nyrkin pystyyn palkintokorokkeella tasa-arvovaatimuksien puolesta.

Mutta ei enää.

No, meille taitaa riittää että edes pari mitskua tulisi.